Hienoa pohdintaa! Mistä tahansa asiasta voi olla hyvin montaa mieltä ja perustella sitä mihin tahansa suuntaan. Asioille ei ole olemassa yhtä totuutta! Vain sillä sinun totuudella on merkitystä.

Itse kun oivalsin tämän, ymmärsin että minun ei tarvitse enää lähteä perustelemaan tai puolustelemaan omaa kantaani, koska sillä ei ole merkitystä mitä muut valinnoistani ajattelevat. Ainoastaan minä voin tuntea oman totuuteni. Tämä oli valtava helpotus, koska olin aikaisemmin tuhlannut valtavat määrät energiaani loputtomiin väittelyihin tai puolusteluihin.

Juuri niin, valtava helpotus! Ja rauha kun ei tarvitse oman totuuden muodostamiseksi tietää kaikesta kaikkea. Oma sisin kertoo minun yksinkertaiset totuuteni ja ohjenuorani, kun hetken pohtii: "Miten haluaisin että minua kohdeltaisiin...".

Lyhin tie rauhaan on rakastaa itseään ja sallia iloinen elämä, tehdä, mitä rakastaa ja rakastaa, mitä tekee ... ja ennekaikkea antaa muiden valita omansa sitä millään tavalla koskematta ... tätä vuosikymmenen harjoittaneena olen hyvin tyytyväinen hiljaisuuden keskellä

Täti kihisee mielenkiintoa uutta kirjaansa kohtaan, olen alkulehdillä ja luulen että tästä kirjasta voi olla palstan seuraajillekin jotain valoa. Kirja "Tie sisäiseen linnaan " Caroline Myss, varmaan monet sen on jo lukeneet, löytyi Ale tarjouksena 10e, nyt ahmin tätä.

Hei Täti,
Olen noin kaksi vuotta tahkonnut kyseistä kirjaa, tie on ollut hidas ja tuskainen, mutta sen vaikutukset ovat olleet salakavalan valoisat. Onnea matkalle, itse olen menossa vasta sivulla 200...

Moi Marja, hienoja kommentteja. totta niin onkin minuun totuuteni on minun. Ja olen nyt toisinaan huomannut sanovani äänen asioita joita ennen en olisi sanonut enkä kehdannut sanoa. Ihanaa kun ei enää tarvitse niin paljon välittää muiden ihmisten ajattelemisesta eikä perustella miksi tein niin kuin tein. Minun valintani ja sanomiseni resonoivat minulle, enkä voi vaikuttaa siihen jos toinen henkilö ei niistä välitä tai ymmärrä. Samoin se että haluan välittää positiivisuutta ja tukea toisia omalla tavallani, ei tunnu sopivan kaikille mutta sille en voi mitään. Sen lisäksi voin tarpeen tullen muuttaa mieltäni jos totuus näyttäytyy erilaisena niin vaikka joka päivä, mikäli siltä tuntuu.

Ja täti ja metsälintu, tahkoan samaa kirjaa, välillä luen ja välillä teen henkistä siivousta.
En aina niin kirjan ehdottamilla tavoilla vaan omalla tavallani. Sisimmän siivoaminen on sekä tuskallista että vapauttavaa, välillä mennään ankeita läpi ja välillä on helpotus ymmärtää itseään ja nähdä oman käytös sekä tiedostaa mistä ne tulevat ne möröt ja muut pelot. Taistelut jatkuvat mutta silti edessä loistaa tuhansia valoja.

Tervehdys kaikille, arvatkaapa mitä :) Onko tämä "synkronismia"? Sain eilen ensimmäisen Matruvani (Amman viesti) lehden jonka tilasin syksyllä. Siinä on kirjoitus Avilan Pyhän Teresan elämänkerrasta. Hän on kirjoittanut kirjan "Sisäinen linna" . Tänään olen pähkäillyt ja silmäillyt ko kirjaa. Olen lukenut sen noin vuosi sitten.
Nyt poikkesin näille sivuille ja taas keskustelun aiheena on sisäinen linna. Jos en ole aivan väärässä muistan lukeneeni, että Tie sisäiseen linnaan (Myss) johdattaa lukijaa Pyhän Teresan avaamalle, ajattomalle viisaudelle.
Onko hyviä vinkkejä? Kysymys kuuluu, mitä minulle yritetään kertoa ? Ainakin aion lukea myös tämän CM:n kirjan

Minullakin on "kokemus" kerjäläisestä. Viime kesänä kun lähdin töistä kotiin näin kerjäläisnaisen...menin hänen luokseentai oikeastaan "jokin" veti puoleensa..hän katsoi minua suoraan silmiin....ja voi niitä silmiä ne säteilivät..ne olivat kuin kaksi timanttia kauniit turkoosin väriset...annoin hänelle viimeiset rahani 5 euroa ...ajattelin että hän tarvitsee sen ...kun annoin sen hänelle hän otti käsistäni kiinni luki jonkun rukouksen ja teki ristinmerkin... en ole koskaan nähnyt sellaisia silmiä..Lähdin pois...käännyin katsoin taakseni...hän oli "hävinnyt"....jatkoin matkaani linja-autopysäkille...huomasin jotain maassa...otin sen...se oli 5 euron seteli... kohtasin enkelin...siitä olen varma...sillä siitä alkoi jokin...enkelit ovat nyt osa elämääni ...näen orbeja...tulevat kuviinkin...ym.

Tuija - kuinka kaunista ja totta!

Ymmärrsin myös että enkeli lähetettiin minulle...ennen... lohduttamaan tulevia tapahtumia..sillä vähän sen jälkeen läheiseni sairastui vakavasti.. ja sanottiin että hän ei kauan elä...minä "hädissäni" pyysin enkeleitä auttamaan...työpaikallani rukoilin...oli kesä...tilassa jossa olin ei avattavia ikkunoita eikä ovia....yks kaks minua suorastaan vedettiin erään hyllyn luo ja käteni "nostettiin kurkottamaan ylintä hyllyä jossa on reunat...koetin mitä siellä on? .... aivan upea vitivalkoinen silkinhohtoinen höyhen ja samalla ...kuulin mies äänen sanovan Tuija enkelit ovat kanssasi....menin aivan sanattomaksi...höyhen on talletettu... Sain merkin jota pyysin...ja paljon on sen jälkeen tapahtunut ...

Todella kaunis tarina sinulla, Tuija. Ihmeet ovat osa elämää, kun vain niille antaa luvan tulla osaksi elämää.

Marjalle suuri kiitos kaikista kirjoituksistasi, on aina ilo lukea niitä.
Oikein hyvää ja Ihmeiden täyttämää vuoden jatkoa kaikille!

Ihan sellainen asia askarruttaa mieltä, koska teen koko ajan itseäni vastaan ja teen työtä, jossa en oikein viihdy ja tuntuu, etten pysty siihen kohta enää, mutta ei ole vaihtoehtoja, yksin kaikki kuluni maksavana, asuntolainaa myöten, en voi vaan lähteä pois, ottaa lopputiliä. Hylkääkö universumi mut nyt kokonaan, kääntää selkänsä? Jotenkin tuntuu, että viimeaikoina värähtelytaajuudet on laskeneet ja kaikki vanha huono on tullut takaisin. Uutta työtä ei kouluttamattomana, kielitaidottomana keski-ikäisenä naisen ole mahdollisuutta saada. Joten on pysyttävä vaan nykyisessä ja jatkettava. Pakko oli kysyä mielipidettä, kun huolestuttaa, että jäänkö nyt tässä jotenkin paikoilleni.

Myy, niin minäkin teen työtä jossa en viihdy ja on todella hankalia päiviä. Jostain syystä universumi kuitenkin haluaa minun pysyvän siellä toistaiseksi. Myöskään samoista syistä en voi lopettaa. Mutta uskon että jotain löytyy kun aika on oikea, ihmeitä tapahtuu, kaikki on mahdollista. Universumi haluaa meille parasta mahdollista, mutta myös meidän pitää itse hyväksyä se ja antaa tilaa hyville asioille. Olen jokaisesta päivästä kiitollinen myös niistä huonoista ja ne opettavat minulle enemmän kuin helpot ja hyvät päivät. Ikävä kyllä niitä huonoja asioita joutuu myös siivoamaan mielestään että tilaa niille hyville jutuille. Koeta vaikka keksiä työpaikan ulkopuolelta ihania juttuja ja hehkutat niitä itsellesi kun on mahdollista. Valohaleja ja paljon paljon voimia matkaasi!

Rakkautta kaikille ja kiitokset Marjalle syvällisistä kirjoitusista.
Ajatuksen voima on suuri. Me luomme joka hetki sitä minkä näemme ja koemme. Kun alamme ymmärtää olevamme itse vastuussa omista kokemuksistamme lopetamme hyökkäämisen näkemäämme ympäristöä ja ihmisiä kohtaan. Pian havaitsemme, että ympäristö ja ihmiset alkaa vastaamaan siihen mitä heijastamme ulospäin. Emme edes aina itse tiedosta omaa hyökkäämistä. Se voi olla esim. jokin työtehtävä... taas tuo tylsä juttu pitää tehdä... tällä ajattelulla me teemme ko työtehtävästä vihollisen. Universumi on oikeidenmukainen ja toteuttaa ihmisen vapaata tahtoa... tuo ihminen haluaa tylsyyttä työtehtäväänsä... hänelle annetaan sitä. Olen ymmärtänyt, että tästä syystä meille olisi hyväksi suhtautua todellisella rakkaudella kaikkeen. Silloin me alamme luoda ympäristöä jossa viihdymme ja alamme löytää sisältämme uudenlaista rauhaa ja luottamusta arkipäiväämme.

Täti Kiittää Metsälintua Sarppaa ja Etsijää kannustuksesta lukea tiestä Sisäiseen Linnaan. Se on nyt luettu ajatuksella, mutta tehtävät teen omalla tavalla ehkä aamusivujen muodossa. En osaa antaa vinkkejä , mitä se kertoo Etsijälle, ehkäpä meillä on ollut luostarielämiä aikoinaan, joten tämä" kolahtaa". Hieno Kirja. Pyhätunne jäi sieluun, melkein laulan. Mielestäni tämä aika haastaa meitä mukaan tämän lukemiseen.Ja Upeaa kun meitä on näin monta tätä "tahkoamassa". Vielä Myy, Usko ihmeisiin ja teeppä Aarrekartta se todella toimii."Kärsivällisyys voittaa kaiken" sanoo Avilan Teresakin.