Sisäisen hehkun voimaa

Torstai 22.12.2011 klo 11:58 - Adonai / Marja

Aika moni ystäväni käy juuri nyt läpi samoja teemoja kuin minäkin: vanhojen energiamöykkyjen voimallista puhdistamista, omanarvontunnon etsimistä, oman vahvuuden esilletuomista. Ikäviäkin asioita pulpahtaa eteen aivan yllättäen ja oman tahdon ilmaisua vaaditaan. Vaikka vanhojen energiamöykkyjen esiin tuleminen tuntuu kipeältä, niin ne on mahdollista kohdata ja läpikäydä ihan kaikessa rauhassa kun tietää ja tunnistaa, mistä on kyse. Tämä kuuluu nyt tähän aikaan, tätä työtä meidän kuuluukin tehdä.  

Ja vaikka kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja päälle vyöryy välillä aikamoistakin tunnemyrskyä, niin siitä huolimatta - ainakin itselläni - tuntuu tämä oleminen ja eläminen jotenkin helpommalta kuin aiemmin. Tämä johtuu siitä, että sisälläni on aivan uudenlaista hyväksyntää. Hyväksyn sen mitä tapahtuu ja sen mitä koen ja tunnen, ilman sen kummempaa vastustusta. Aiemmin vastustus ilmeni siten, että kaikki asiat piti ylianalysoida ennen kuin ne oli mahdollista hyväksyä. Koko ajan piti tavoitella syvää ymmärrystä. Nyt taasen on menossa sellainen vaihe, jossa ymmärryksen rinnalle on tullut rauhallinen ja lempeä hyväksyntä. Panen elämän merkille, huomaan sen mitä tapahtuu ja mitä koen, ja se riittää. Asiat virtaavat lävitseni, välillä voimallisestikin, ja silti kaikki on hyvin.

Tämä uusi hyväksyvä asenne on johdattanut minut pohtimaan ihmisten voimaannuttamista. Olen pyöritellyt mielessäni kysymystä: Miten saada ihmiset loistamaan? Miten saisin itseni loistamaan ja miten saisin muut ihmiset loistamaan? Miten kykenisin inspiroimaan jokaikistä kohtaamaani ihmistä niin, että hän alkaisi uskoa olevansa voimallisempi ja kykenevämpi kuin mitä hän on koskaan uskaltanut edes uneksia?

Tämä ajatus alkoi kyteä sisälläni, kun kaksi ystävääni, joita näen aika harvoin, kävivät luonani kylässä. He alkoivat puhua siitä, että olen heidän mielestään kaunis ja viisas. Vaikka ohitin ensin nuo puheet kohteliaisuushöpinöinä, niinkuin ihmiset aina tekevät, niin aloin jälkeenpäin miettimään, että miltä tuntuisi, jos ajattelisin ystävieni sanojen olevan totta. En ole pitkään aikaan ajatellut tällaisia asioita. Sitä suhtautuuu itseensä arjen kiireessä ja pyörityksessä ajatuksin, joiden ajattelee olevan realistisia ja järkeviä. Ei ole aikaa jäädä pohtimaan "turhuuksia". Mutta ovatko arkiset, realistiset ajatukset kohottavia, inspiroivia tai sytyttäviä? Antavatko ne minulle voimaa? Saavatko ne sisäisen valoni loistamaan? Niinpä niin, eivät saa. Ja kuitenkin haluaisin loistaa, sillä tiedän, että se on tehokkain keino saada muut loistamaan. Valo tarttuu!

Ja kun aina puhutaan siitä, että rakastaminen lähtee siitä, että osa rakastaa itseään, niin kuinka usein sitä pysähtyy miettimään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mitä se tarkoittaisi, jos rakastaisin itseäni ja haluaisin suoda itselleni kaikki ne ihanat asiat, joita toivon rakkaimmilleni ja ystävilleni? Mitä jos en soimaisi itseäni, vaan kehuisin ja kannustaisin? Mitä tapahtuisi, jos pitäisin itseäni aivan ihanana ihmisenä, juuri nyt, tällä hetkellä ja tästä eteenpäin? Mitä tapahtuisi, jos ystävystyisin itseni kanssa?

Sillä kun hetken aikaa uskoin ystävieni sanoihin, niin sisälläni alkoi hehkua. Tunsin itseni ihanaksi ihmiseksi, ja tuo tunne laajensi olemustani. Tajusin, että olen ymmärtämässä jotain todella tärkeää. Se, että uskon olevani ihana ei tarkoita, että siihen sisältyy vertailua muihin. Voin aivan hyvin uskoa olevani ihana ja arvokas, ilman että ajattelen olevani jotenkin parempi kuin muut tai huonompi kuin muut. On mahdollista päättää, että jokainen on omalla tavallaan ihana ja omalla tavallaan viisas ja omalla tavallaan kaunis. Ja on mahdollista päättää ihan vaan kerta kaikkiaan pitää itsestään ja ajatella, että on viisas ja kaunis. Ja aivan ihana. Ja antaa tämän tunteen sytyttää sisäisen roihun palamaan!

Ja tämän sisäisen hehkun voi sytyttää aina kun haluaa, vaikka olisi kuinka väsynyt ja voimaton. Riittää kun kuvittelee hehkun syttyvän sisäänsä, vaikka sanoin: "Maailmankaikkeuden hehkuva energia syttyy sisälläni ja täyttää kehoni joka sopukan ja virtaa kauttani kaikkiin ihmisiin ja koko maailmaan." Ja kas kummaa, selkä suorenee ja hengitys syvenee ja katse kirkastuu. Ja sitä alkaa tuntea itsensä yhdeksi ihanaksi, hehkuvaksi, häikäisevän kirkkaaksi energiaroihuksi. Wau mikä kikka!

ROIHUAVAN HEHKUVAA JOULUA KAIKILLE!