Rämpiäkö vaiko eikö?

Maanantai 19.12.2011 klo 15:41 - Adonai / Marja

Mieleeni tupsahti viime viikolla tällainen ajatus: "Elämässä ei ole pakko rämpiä. Riittää että elämän panee merkille." Olen päivittäin pohtinut tuota ajatusta ja sitä, olenko asiasta samaa mieltä. Ja tuntuu siltä, että olen. Tuossa ajatuksessa kiteytyy toiveeni siitä, miten haluaisin elämäni elää - tyynesti ja harmonisesti, mutta kuitenkin kaikenlaisia asioita rohkeasti kokien. Haluan siis olla valmis kokemaan mitä erilaisimpia asioita, mutta en halua rämpiä näissä kokemuksissa.

Niin kuin usein käy, niin nytkin pääsin heti kokeilemaan asiaa käytännössä. Sain kotona aikamoisen hepulikohtauksen ja minulle epätyypillisesti aloin huutamaan ja meuhkaamaan puolisolleni. Kun tilanne oli rauhoittunut ja karjumiset anteeksi pyydetty, jäin ihmettelemän oloani. En kokenut räjähdystäni mitenkään negatiiviseksi asiaksi, vaikka se oli aikamoinen järkytys tällaiselle rauhaa rakastavalle ihmiselle. Totesin vain, että jaaha, näin tapahtui. En rämpinyt tunnemyrskyssä vaan annoin sen tulla ja mennä. Tarkkailin tilannetta koko ajan hieman itseni vierestä ja näin, miten räjähdys näytti sulattavan jonkun sisälläni olleen energiatukoksen. Olin vähitellen ja itseltänikin salaa ajautunut tilanteeseen, jossa sallin itseäni kohdeltavan huonosti. Räjähdys avasi silmäni, sain omanarvontuntoni takaisin ja parisuhteeseen pääsi puhaltamaan raikkaampi ilma. 

Ymmärsin tässä tilanteessa vihdoin sen, mitä niin monet ovat minulle toitottaneet: ”Olisi hyvä jos olisit itseäsi kohtaan armollisempi.” Olen ihmetellyt, että miksi tätä samaa asiaa jauhetaan, kun otan jo mielestäni kaiken tosi iisisti enkä enää ruoski itseäni (juuri) ollenkaan. Aiemmin vaadin paljon enemmän, nyt kuuntelen voimiani ja pyydän heti apua, jos sitä tarvitsen. Vaan nyt ymmärsin, että armottomuus itseään kohtaan voi joskus ilmentyä siten, että ymmärtää ja huomioi toisia niin paljon, että jättää itsensä huomiotta ja arvotta. On niin helppoa olla helppo ja rakastava muita kohtaan, mutta samalla olisi hyvä muistaa rakastaa, arvostaa ja puolustaa itseään. Pitää huoli itsestään. Vahvasti, tiukasti ja peräänantamattomasti. 

Mikä siis ratkaisuksi? Tasapaino. Pitää huoli sekä muista että itsestä. Olla sekä nöyrä ja myötätuntoinen että vahva ja omanarvontuntoinen. Tarkkailla koko ajan sitä, miten kohtelee muita ja myös sitä, miten antaa muiden kohdella itseään. Ettei huomaamattaan antaudu tallattavaksi. Siten saattaa ajaa itsensä räjähdystilaan…