Minun lauantaifiilikseni oli ihan samanlainen kuin sinun, joten ehkä oli jotain kosmista. Sen sijaan sunnuntaina oli seesteinen ja hyvä päivä. Tänään - huonosti nukutun yön jäljiltä - ihan hirvittävän väsynyt ja lannistunut päivä. Olo kuin olisi vuoristoradassa. Huipulta rotkoon ja taas takaisin.

Marja, meillä muillakin on välillä kyllä omien tunteiden ja "mörköjen" kanssa tekemistä. Tuntuu kuin nyt öisin olisi painajaisia luvassa jatkuvalla syötöllä, toivon että ne asiat sen jälkeen olisi käsitelty. Sitten kun vielä huomaa itsessään kateutta, omaa egon korostusta ja ärsytyksiä, niin siellä ollaan. Koetin tänään seurata kanavointien ohjeita ja toistelin sanaa "Kaunis" mielessäni, se vähän helpotti. Ja kiitollisuuden toistaminen, koetin keksiä asioita joista olen kiitollinen.. Välillä opettelen näköjään suhtautumaan huonolaatuisiin tavaroihin ja tuotteisiin sekä ottamaan heti ohjat käsiini ja reklamoimaan niistä tyynesti enkä hermostumaan turhaa. Joka päivä tulee uusia haasteita ja uusia yllätyksiä, uudet ihmiset tuovat uusia tunteita sekä tilanteita joista haluaa selvitä "kunnialla". Mutta täällä olemme sitä varten juuri, tämä on meidän treenikenttä. Iloisia haleja ja kauniita ajatuksia harmaaseen arkeesi, suuria unelmia ja paljon naurua...muista välillä kokeilla nauraa itsellesi ja muille .. hugs

Kyllä, "lannistunut" kuvaa hyvin myös minun viikonlopun tunnelmia. Ja tänään taas on ollut "seesteinen". Voi meitä siksakkaajia!

Hehee, sama kanavointi käytössä kun Sarpalla, mulla päivän sana on ollut "onnellinen" ja aina väliin on ajateltava "perhonen", sen kanssa pääsen tuntemaan keveyttä ja nauramaan itselleni ja painaville ajatuksilleni :-)

Koskettavia päiviä vähän meillä kaikilla nyt. Herkät tuntevat kaiken, kuukin pimeni jne. mutta mikähän oli tuo Sarpan mainitsema kanavointi, lukisin mielelläni sen,täti kun pelkää mustia isoja perhosia. tai on pelännyt, nyt ei niin paljon, kun osasin sanoaMenkää pois ja niin katosivat, yksi jäi kesäksi mökki pihalle,varmaan20 lähti keväällä. Varmaankin nämä edelliset "tuskapäivät" helpottuvat tässä, ehkäpä meitä pyykättiin tätä12.12 varten ja huomenna Luciakin tuo meille Valoa.

Puhumme kanavoinnista "Self 5.12.11: 2012 - Mitä tarkoitat, kolmas ulottuvuus on menossa pois?". Samoin Metatronin uusin kanavointi on erinomainen, kannattaa lukea ajatuksella!

Minullakin on ollut lannistunut olo ja todella tuskainen. Siinä sitten jonkun aikaa tulee pyörittyä kaikessa ravassa, itkettyä pahaa oloa ja oltua itsesäälissä.

On helppo tietää, että haasteet on omaksi hyväksi ja että niistä pitää olla kiitollinen, mutta tunteiden tasolla asia ei etene niin nopeasti.

Vaikka positiivisuuden ja rakastamisen harjoittelu onkin tärkeää, kannattaa myös hyväksyä omat vajavaisuutensa. Me ollaan jokainen täydellisiä juuri siinä epätäydellisyydessämme.

Tunnistin hyvin nuo kokemukset siitä, miten arkifiilikset menee vuoristorataa ja kuinka sitä yrittää muuttaa negatiivisuutta positiivisuudeksi. Olen kuitenkin alkanut miettiä - ja ehkä oivaltanutkin- että tuo positiivisuuteen pyrkiminenkin saattaa olla sellainen "mielen temppu" ja uskomamme ajatus, jonka myös voisi kyseenalaistaa. Onko positiivisuus ja hyvä fiilis merkki siitä, että olemme jotenkin "onnistuneet"? Eikö elämä kutsu meitä hyväksymään KAIKEN? Voisiko olla niin, että sekä positiiviset ja negatiiviset ajatukset ja tunteet ovat loppujen lopuksi vain ajatuksia ja tunteita, joiden takaa löytyy se aito minä (tai vapaus tai tietoisuus tai miksi sitä haluamme kutsua)? Olivatpa ajatuksemme kumpia tahansa, meillä on aina mahdollisuus oivaltaa Minuutemme (jota mikään ei voi tahrata)niiden takaa.

Teresa, kirjoituksesi kolisi kovaa minulle. Jotenkin tuollainen hyväksyvä, arvottamaton asenne ympäristöön ja sen aiheuttamiin asioihin tuntuisi (pyhältä), tavoittelemisen arvoiselta tilalta.
Marja, tuo "kannattaa pysyä aivan rauhallisena" on mielettömän viisas ohje. Oma havaintoni: Miksi mielettömän viisaat ohjeet ovat usein typerryttävän yksinkertaisia? Toisaalta taas mielettömän vaikeitä toteuttaa "hetkessä". Eli esim. kun miehesi on pahalla tuulella, lapsesi on kadottanut avaimesi, yksi laskuistasi onkin kerennyt mennä perintätoimistolle, piparit palaa pohjaan ja äitisi soittaa tunnetiloissa puhelun, jossa haukkuu sinut pystyyn.
(Tämä oli kuvaus eräästä arki-illastani)
Tilanteessa sydän hakkaa, ja stressikäyrä nousee, mutta tilanteen mentyä ohitse pystyn rauhallisena katsomaan sattumuksien opetuksia. Kuinka pysyä tyynenä myrskyn silmässä...

Koska mikään esittämistäsi asioista ei liity sinuun eikä se, että muilla kiehuu ole Sinun aiheuttamaasi - ei tartte ottaa vastaan ...

Tyttäreni antoi mulle kortin kerran: " Anna meidän kolmen ( miehen ja lasten) kiehua, se ei ole tarkoitettu sinulle! " Nyt yksin en kiehu, vaan olen rauhassa ja harmoniassa sisällä ja odotan jotakuta jakamaan rauhaa kanssani sitä kanssani!