Miten löytää oma sisäinen äänensä?

Kiireen keskellä voi olla vaikeaa kuulla omaa sisäistä ääntään ja omaa totuuttaan. Jos kuitenkin pysähtyy ja hiljentyy, on mahdollista löytää oma sielunsa ja sen kautta koko Elämän ydin. Tämän Elämänvoiman kohtaaminen on puhdasta autuutta.

On hyvä lopettaa ajatteleminen silloin tällöin ihan tyystin. Näin pääsee kosketuksiin korkeamman todellisuuden kanssa ja pääsee putkahtamaan ulos tästä illuusiosta, kaksinaisuusmaailmasta. 

Mutta miten voi lopettaa ajattelemisen? Ensinnäkin, ole vain ihan hiljaa. Oltuasi hetken hiljaa huomaat, että ajattelusi hidastuu hiukan. Se alkaa hiljetä. Voit vaikka katsoa kynttilän lepattavaa liekkiä. Mieti mitä panet merkille, tuijota liekkiä kiinteästi. Ole yhtä liekin kanssa. Älä ajattele sitä. Ole sen kanssa. 

Hetken kuluttua silmäsi haluavat sulkeutua. Luomet käyvät raskaiksi, silmät sumenevat. Älä ajattele sitä. Anna silmäsi sulkeutua itsestään. 

Ala nyt kuunnella hengitystäsi. Keskity hengitykseesi. Kuuntele sitä. Sen kuunteleminen estää sinua kuuntelemasta kaikkea muuta. Silloin nousee esiin suuria ideoita. Kuunnellessasi sisäänhengitystäsi kuuntelet inspiraatiotasi. 

Kohdista huomiosi siihen. Katso syvään siihen. Älä odota näkeväsi mitään. Älä katso mitään, katso ei-mitään. Ole yhtä pimeyden kanssa. Rentoudu ja tyydy tyhjyyden hiljaisuuteen. Tyhjyys on hyvästä. Luomista voi tapahtua vain tyhjiössä. Nauti tyhjyydestä, älä odota enempää, älä halua enempää. 

Jos ajatukset täyttävät mielesi, pidä asiaa silmällä ja tee siitä hyväksyttävää. Kun ajatuksia pulpahtelee esiin, peräänny ja katso, tarkastele mitä tapahtuu. Älä ajattele sitä, pane vain merkille. Älä arvostele sitä. Älä turhaudu sen takia. Älä ala puhua itseksi: ”No niin, tässä sitä taas ollaan! Saan vaan ajatuksia. Milloin pääsen olemattomuuteen asti?” 

Kun esiin pulpahtaa ajatus, pane se vain merkille, siunaa se ja pidä sitä osana kokemusta. Ja anna sen mennä ohi. Se on osa ohitse kulkevaa paraatia. 

Menettele samoin äänien ja tunteiden kanssa. Saatat panna merkille, ettet ole koskaan ennen kuullut yhtä paljon ääniä kuin yrittäessäsi kokea täydellisen hiljaisuuden. Saatat panna merkille, ettei sinusta ole koskaan ennen ollut yhtä vaikea tuntea oloasi mukavaksi kuin yrittäessäsi istua täysin mukavasti. Riittää kun panet tämän merkille. Peräänny yhden tason verran ja tarkkaile itseäsi panemassa merkille näitä asioita. Sisällytä tämä kaikki osaksi kokemusta. Mutta älä viivy siinä. Anna sen mennä ohi. Se on osa ohitse kulkevaa paraatia.

Tästä löydät suuren rauhan. Mikä helpotus. Ei mitään mitä tahtoa, ei mitään mitä tehdä, ei mitään mitä olla paitsi että olet juuri se, joka olet juuri nyt. 

Hellitä. Anna olla. 

Mutta katsele edelleen. Ei huolestuneena, ei odottaen. Riittää kun tarkkailee suopeasti. Vailla tarvetta nähdä jotakin, valmiina näkemään mitä tahansa. 

Kun teet näin ensimmäisen kerran tai kymmenennen kerran tai sadannen kerran, saatat nähdä jotakin, mikä näyttää lepattavalta siniseltä liekiltä tai tanssivalta valolta. Se saattaa näyttäytyä näkökentässäsi aluksi välähdyksinä ja sitten vakaana. Pysyttele sen kanssa. Siirry siihen. Jos tunnet sulautuvasi siiihen, anna sen tapahtua. 

Jos näin tapahtuu, sinulle ei enää tarvitse sanoa mitään. 

Tämä sininen liekki, tämä tanssiva valo, se on sinä. Se on sielusi keskipiste. Se on se, mikä ympäröi sinua, kulkee lävitsesi, on sinä. Tervehdi sieluasi. Olet juuri, vihdoinkin, löytänyt sen. Olet juuri, vihdoinkin, kokenut sen. 

Jos sulaudut yhteen sen kanssa, jos tulet yhdeksi sen kanssa, tunnet huikeaa täyteläistä iloa, jota kutsut autuudeksi. Sinulle selviää, että sielusi yhdin on Elämän, Jumalan ydin. Olet silloin yhtä Elämän kanssa. Kenties vain hetken. Kenties vain nanosekunnin ajan. Mutta se riittää. Sen jälkeen millään muulla ei ole merkitystä, mikään ei palaudu ennalleen eikä mikään fyysisessä maailmassa vedä sille vertoja. Ja silloin sinulle selviää, ettet tarvitse mitään etkä ketään itsesi ulkopuolelta. 

Et etsi enää muiden seuraa saadaksesi heiltä jotakin. Nyt haluat kiihkeästi antaa heille jotakin. Haluat jakaa heidän kanssaan sisimmästäsi löytämäsi kokemuksen – ykseyden kokemuksen. 

Walsch, Neale Donald: Keskusteluja Jumalan kanssa, kirja 3. WSOY 2000, s. 191-194.