Kysymyksiä ja vastauksia

En pysty kiireisen elämäntilanteeni takia antamaan uusia vastauksia kysymyksiinne, mutta tässä vanhoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Ajattelin kirjoittaa sinulle, sillä tarvitsisin todella nyt neuvoa eräässä todella akuutissa ja itselleni tärkeässä asiassa, mikä vaivaa ajoittain enemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä jälleen enemmän.
 
Olen poikani kanssa hakenut vakavassa mielessä uutta kotia meille jo reilut nelisen vuotta, sillä asuminen nykyisessä kerrostaloasunnossamme ei ole enää vuosiin tuntunut Hyvältä (johtuen mm. naapureiden tappeluiden äänistä, jotka häiritsevät minua kovasti jne) ja kaipuu enemmän luonnon lähelle on iskenyt kovaa. Nykyinen asuntomme sijaitsee vieläpä erään todella vilkkaasti liikennöidyn moottoritienpätkän varrella, josta kantautuu kotiimme lähes jatkuvaa meteliä päivin öin ja se on alkanut häiritä meitä aina vaan enemmän, vaikka alussa sopeuduinkin meteliin kohtalaisesti pelkästään päättämällä tehdä niin. Parvekkeellekaan ei tee enää mieli mennä istumaan aurinkoisellakaan säällä juuri tuon liikennemetelin vuoksi. Siksipä sitä rivitalo (tai luhtitalo) asuntoa olemme niin kovasti halunneetkin ja jostain rauhallisemmalta alueelta, mutta ikäväksemme emme ole sitä vieläkään onnistuneet saamaan ja alan olla itse jo todella hermorauniona ja toivottomana tämän asian suhteen...:/
 
KÄRSIN oikeasti täällä asumisesta ja voin pahoin henkisesti. Milloin itkettää, kuten taas yksikin päivä, milloin taas olen raivoa ja kiukkua täynnä asian johdosta! Tuntuu, ettei kärsivällisyyteni enää kohta riitä odottamaan maltillisena sitä rivitaloasuntoa, ja suoraan sanoen tuntuu, että tämä alkaisi olla liiallistakin odotuttamista Korkeimman taholta, kun tällä lailla minua/meitä piinaa tässä asiassa.
 
MIKSI, kuuluu kysymykseni? MIKSI meille ei sitä asuntoa tunnu löytyvän?
 
Olen jopa toiminut kaikkien viisaimpienkin neuvojen mukaisesti eli esittänyt maailmankaikkeudelle tämän nöyrän pyyntöni saada se uusi ihana asunto (kuvaillut sitä ei adjektiiveinkin) ja välillä jopa antanut olla; lakannut toivomasta koko asiaa ja jättänyt ns. "Herran haltuun", Korkeimman johdatukseen, Maailmankaikkeuden hoidettavaksi, koko asian. Mutta arvannet, että uskoni on alkanut horjua siihenkin jo, koska MITÄÄN ei ole senkään jälkeen tapahtunut.
 
Olen siis suoraan sanoen, erittäin pettynyt jo tähän koko touhuun, jatkuvaan odottamiseen, enkä tiedä, mitä tässä vielä olisi tehtävissä, lukuisten rukouksien ja Maailmankaikkeudelle jättämäni nöyrän pyynnön lisäksi. Tosiasia vaan on se, että KÄRSIN todella tässä asunnossa joutuessani asumaan vuodesta toiseen (reilut 7 vuotta jo asuttu tässä) vastentahtoisesti ja vuokra-asuntoa kun kuitenkin ollaan hakemassa eikä ole ylimääräisiä säästöjä mihinkään muunlaiseen asumiseen, niin olemme ihan vuokra-asuntomarkkinoiden varassa tässä eli mahdollisuutemme ovat aika surkeat. Eikä tämä enää asuma-alueenakaan vastaa sitä mitä haluaisimme.
  
Yksi juttu, minkä epäilisin vaikuttavan tähän asiaan, miksi emme vielä ole sitä unelma-asuntoamme saaneet, on se, että poikani ei ole yhtä innokas tässä asiassa, vaan hänen mielestä nykyisessä asunnossamme ei ole mitään vikaa (kuten ei olekaan, vaan ympäristössä, metelissä) ja hän voisi jatkaa täällä asumista tulevassakin. Tosin, välillä hänkin kyllästyy tuohon meteliin ja sanoo, että saataispa se uusi koti. Tämäkö asia se sitten jarruttaa asunnonsaamistamme, kun ei poika haluakaan samaa mitä itse niin haluaisin?? Ja enhän häntä pakottaakaan voi haluamaan jotain muuta kuin mitä haluaa tietenkään. Mutta oon viime aikoina jopa kiukuspäissäni sanonu hänelle, että se taitaa sitten olla eron paikka kohta elämässämme, sillä ite haluan niin julmetusti sitä uutta asuntoa, että jos hän taas haluaa muuta, niin eihän meidän elämät sitten voi yhdessä enää jatkua, jos halutaan molemmat eri asiaa.. ;) Tuo siis hyvin kiukustuneena ja hieman leikilläänkin sanottuna, mutta kyllä sitä silti jollain lailla tarkoitin myös. Sillä välillä tuntuu ihan siltä, että haluan saada sen rivitaloasunnon melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. NIIN tärkeä juttu se ois mulle. Ja tietystikään en ihan niin kovalla hinnalla, että siinä samalla poikani menettäisin tms. mutta kuvainnoillisesti kuitenkin tahtoni on niin vahva. 
 
En tiedä, mitä tässä tekisi enää... rukoilut ei auta, eikä kärsivällisyys, mitä mielestäni olen osoittanut kovasti näiden 4 vuoden ajan.. ja tuo kärsivällisyys kun ei vahvuuksiini edes kuulu. Aiemmin ajattelinkin, että tämähän on ihan selvästi jokin siihen liittyvä oppiläksy, mikä täytyy oppia. 

Mutta KUINKA PITKÄÄN sitä oikein pitää opetella? Eikö Maailmankaikkeus ole minua jo tässä asiassa tarpeeksi kauan odotuttanut ja opettanut? Mielestäni ainakin. Olen sitä mieltä, että tämä alkaa olla jo todella Kohtuutonta odotuttamista, epäinhimillistä. Sellaistakin ajatellut tässä, että oisko tässä kenties JOTAIN muuta takana, mitä en ole edes osannut ajatella..? Ja mitä se voisi olla?
 
Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta kuulemastasi, kertoisitko ystävällisesti ja ihan vapaasti. Anna kuulua, mitä mieleesi nousee! :) Etukäteen jo kovasti kiittäen, Merja

Vastaus: Onneksi lähetit tämän kysymyksen, sillä olen jo pitkään halunnut kirjoittaa aiheesta ”Miksi emme aina saa sitä mitä haluamme?” Tästä aiheesta ja juuri sinun tilanteestasi mieleeni nousee monen monta eri näkökulmaa ja neuvoa. Lue ja kuulostele, mikä niistä voisi kohdallasi pitää paikkaansa. 

”Sitten kun” –onnellisuus

Tärkein asia on tämä: Olen ymmärtänyt maailman toimivan niin, että jos kytkee onnellisuutensa johonkin ”sitten kun” –asiaan, niin saa juuri sitä mitä haluaa, eli odottamista ja onnen siirtymistä hamaan tulevaisuuteen. Jos taas päättää olla onnellinen juuri nyt, tässä hetkessä, riippumatta ulkoisista olosuhteista, niin saavutamme onnellisuuden saman tien ja ulkoiset olosuhteet alkavat vähitellen heijastaa sisäistä hyvinvointiamme. Eli meidän on käsittääkseni tarkoitus elää niin, että mitä tahansa elämässämme ja ympärillämme tapahtuu, me voimme sanoa itsellemme, että ”Kaikki on hyvin. Juuri nyt.” Tällöin sisäinen hyvinvointimme ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista, vaan ennemminkin niin, että näytämme itsellemme ja maailmankaikkeudelle oman voimamme pystymällä olemaan onnellisia olosuhteista riippumatta. Sillä sisällämme oleva ikuinen energia on rauhaa, tyyneyttä, iloa ja onnea, ja tämän rakkauden energian löytäminen ja siitä kiinnipitäminen on se juttu, jota olemme tulleet tänne harjoittelemaan. 

Tiedän, että tämä ajattelutapa on vaikeaa omaksua, sillä meidät on ehdollistettu ajattelemaan, että voimme ja saamme olla onnellisia vasta sitten, kun olemme saaneet jotain, jota meillä ei vielä ole. Meillä naisilla ne haaveet yleensä kulkevat rataa ”Haluaisin paremman työn / kivemman asunnon / laihemman vartalon / unelmien prinssin…” Vaan mitä tapahtuu, kun toiveemme toteutuu? Alamme toivoa jotain uutta asiaa. Siksi ”sitten kun” –onnellisuus on harhaa ja ansa, johon astumista on varottava ihan joka päivä. Niin sisäänrakennettu tuo ajatusmalli on. 

Jos tuntuu, että ei kertakaikkiaan millään voi muuttaa ajatuksiaan asian suhteen ja alkaa elää hyvää ja merkityksellistä elämää jos ympäröivät olosuhteet eivät muutu, niin suosittelen lukemaan Viktor E. Franklin kirjoja. Tämä logoterapian perustaja selvityi keskitysleiriltä. Jos sellaisissa oloissa elänyt ihminen voi ajatella, että elämästä voi omilla ajatuksillaan tehdä hyvää ja merkityksellistä, niin ehkäpä mekin voimme! 

Jos siis haluamme olla onnellisia, meidän on päätettävä olla sitä juuri nyt, olosuhteista riippumatta. Mutta tarkoitan tällä tietenkin ”normaalia elämää”, en sellaisia henkeämme uhkaavia tilanteita kuten väkivaltaista parisuhdetta tai mädässä hometalossa asumista. Tarkoitan sitä tavallista elämää, jota suurin osa meistä elää, jossa meillä on katto päämme päällä, ruokaa henkemme pitimiksi eikä meidän tarvitse pelätä henkemme edestä, mutta jossa kuitenkin olemme epätoivoisen tyytymättömiä asioiden tilaan. Tällaisissa tilanteissa koen, että meidän on tarkoitus alkaa arvostaa elämäämme ja itseämme, olla tyytyväisiä ja kiitollisia, ja siten löydämme onnen ja ilon, sisältämme. Eikä niin, että muuttuneet olosuhteet toisivat onnen meille ulkoapäin. Jos alkaa olla onnellinen juuri nyt, juuri tässä hetkessä, niin tuo tunne toteuttaa itsensä ja ympäröivä todellisuus alkaa heijastaa sisäistä mielentilaamme. 

Välillä jopa tuntuu, että maailmankaikkeus heittää eteemme ikäviä olosuhteita, kuin kysyäkseen: ”Joko nyt elämäsi on niin ikävää ja hankalaa, että tajuat oman onnellisuutesi löytyvän sisimmästäsi eikä ulkoisista olosuhteista? Joko nyt kaikki ympärilläsi on riittävän kammottavaa, että päätät valita sisälläsi olevan rakkauden ja ilon, vai vieläkö jaksat kärsiä? Joko haluat etsiä sisäisen tyyneytesi? Tajuatko sisälläsi olevan rakkauden voiman? Annatko olosuhteiden luikerrella sisääsi, vai pidätkö yllä sisälläsi palavaa ikuista rakkauden ja ilon liekkiä, mitä tahansa tapahtuukin?” 

Tämän kaiken sanottuani haluan paneutua syvemmin tuntemaasi epätoivoon. Kuulostaa siltä, että kokemasi kärsimys asuntotilanteestasi on sen verran suurta, että sitä täytyy tarkastella lähemmin.

Oppiläksyt

Uskon vakaasti, ettei ”Korkein taho” nyt ehdoin tahdoin sinua tällä asialla piinaa, vaan sinä itse ja sinun sielusi haette tällä tilanteella jotain sellaista oppia tai kokemusta, jota et muulla tavalla voisi saada. Kaikki on siis hyvin, ei tarvitse panikoida tai hermostua. Ehkä sielusi hioo kovassa paineessa upeaa timanttia… Joten saat rentoutua, kaikki on hyvin.

Luulen, että olet aivan oikeassa siinä, että pitkinnyt asunnonetsintä johtuu osaltaan siitä, että tähän tilanteeseen liittyy joku oppiläksy tai oppiläksyjä, jotka olisi ensin opittava, jotta pääset siirtymään eteenpäin elämässäsi. Kärsivällisyys voi olla yksi läksy. Kerroit, että se ei kuulu vahvuuksiisi, joten voi olla, että se on yksi niistä elämänmittaisista läksyistä, jotka olet itsellesi ottanut. Joten harjoittele ahkerasti vaan, siten kyseinen läksy käy helpommaksi. Äläkä hermostu omaan kärsimättömyyteesi kun siihen törmäät, suhtaudu vain itseesi lempeästi ”Tämä on tämä mun juttuni, taas harjoittelen…”. 

Mutta opittavia asioita voi olla edessäsi muitakin. Oletko miettinyt, mitä ne voisivat olla? Yksi, mitä mieleeni tulee, liittyy yllä kirjoittamaani eli siihen, että liität oman onnellisuutesi hyvin vahvasti uuteen asuntoon. Ehkäpä yksi oppiläksyistäsi on juuri olosuhteista vapaan sisäisen onnellisuuden löytäminen. Ehkä juuri siksi olet kärsinyt ja kituuttanut vihaamassasi asunnossa, että hoksaisit, ettei ympäristösi määrää sisäistä mielentilaasi. 

Ja lisäksi vielä yksi näkökohta oppiläksyistä. Tällä hetkellä olet niin väsynyt tilanteeseesi, että mielesi on vallannut hurja joukko negatiivisia ajatuksia. Olet ”erittäin pettynyt”, ”raivoa ja kiukkua täynnä” ja haluat uuden asunnon ”lähes hinnalla millä hyvänsä”. Olisiko yksi oppiläksy se, että pyrkisit vähitellen olemaan ajattelematta negatiivisia ajatuksia? Se on yksi ihmiselämän suuria tavoitteita, ja erittäin hyödyllinen juttu opeteltavaksi, sillä me itse luomme kokemuksemme elämästä. Negatiivisten ajatusten vallassa elämänkokemuksemme muodostuu kerrassaan ikäväksi. Ja siinä samalla vaikutamme läheistemme ja työtoveriemme kokemuksiin. Poikasi elämää värittää tällä hetkellä negatiivisten ajatustesi vyöry, mikä ei tee elämän elämiskokemuksesta teille kummallekaan tällä hetkellä mukavaa ja miellyttävää.

Sisäinen kärsimys

Seuraava näkökohta on jotain sellaista, jonka olen oppinut oman kantapään kautta. Eli aina silloin tällöin ihmiselle käy niin, että hänen sisimpänsä valtaa ahdistus, viha tai epätoivo. Tällöin yksi hyvin tavallinen reaktio on siirtää oma sisäinen kärsimys itsen ulkopuolelle ja etsiä syypää kärsimykselle sieltä. Pian asia kääntyy omassa mielessämme niin, että alamme ajatella, että tämä ulkoinen asia onkin itseasiassa alkuperäinen syypää kärsimyksellemme. Pian mielemme täyttää pakkomielteinen syyttely ja soimaaminen ja olemme varmoja, että jos vain tuo yksi itsemme ulkopuolella oleva asia olisi toisin, kaikki kärsimys poistuisi kuin taikaiskusta. 

Näin voi käydä esimerkiksi kun sairastumme masennukseen tai ahdistukseen. Jos tällaisesta tilanteesta on kyse, kannattaa yrittää uskaltaa kohdata oma sisäinen kärsimys, katsoa sitä ihan rehellisesti ja miettiä, mistä se oikein tulee. Jos kyseessä on esimerkiksi unettomuuden, lääkkeiden tai alkoholin käytön, muiden huonojen elintapojen, vaikeiden elämänkokemusten tai aivojen biokemiallisen epätasapainon aiheuttama masennus, voi olla tarpeen hakea apua lääkäriltä ja terapeutilta. Mitä tahansa hoksaamme, kun alamme tarkastella sisäisiä tuntemuksiamme niin rehellisesti kuin osaamme, on hyvä muistaa, että mielemme on ovela ja aina joskus juksaa meitä. Tällöin on hyvä yrittää tarkastella tilannetta kuin olisi tilanteessa ulkopuolinen. Jos ystäväsi kertoisi sinulle tuntevansa niin kuin sinä nyt tunnet, niin miten auttaisit häntä? Onko pettymys asuntotilanteeseesi sisäisen kärsimyksesi syy vai seuraus? Mistä muualta kuin asuntotilanteesta kärsimyksentunteesi voisi juontaa? Onko joku muu elämäsi osa-alue sisäisen kärsimyksesi lähde?

Kärsimyskeho

Eckhart Tolle on esitellyt käsitteen kärsimyskeho, joka kuvaa sitä, että ihminen helposti jää kiinni kärsimyksen tunteeseen. Se antaa ihmisegolle vahvan elämisen syyn: ”Minä olen se, joka aina vaan kärsii, voi minua parkaa, pliis auttakaa minua, antakaa minulle sitä hyväksyntää, jota kaipaan”. Kärsimys on siten kuin ansa, johon voi jäädä kiinni. Jos tuntuu, että elämässään joutuu kärsimään tavattomasti, on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, elääkö sisällä kärsimysloinen, joka hakemalla hakee elämääsi kärsimystä. Tällainen tarkastelu ei ole helppoa, sillä ego huijaa ihmisen luulemaan, että ego ja kärsimys on Sinä itse. Vaikka totuus on se, että Sinä olet ikuinen, upea ja vahva sielu. Joten pistä sisäinen kärsimyksesi tiukoille, kysy mitä se antaa sinulle. Jos huomaat, että kärsimys on alkanut elää omaa elämäänsä sisälläsi ja se on jotain, mitä et enää kaipaa tai tarvitse, niin anna sille potku persaukseen ja sano: ”Kiitos, olet opettanut minulle paljon itsestäni, mutta en enää tarvitse sinua. Tästedes aion oppia sen mitä on elämässä on opittavana ilon, en kärsimyksen kautta. Heippa!”

Kiitollisuus

Minua viisaammat ovat kertoneet, että ihminen on aina juuri siellä, missä hänen kuuluukin sillä hetkellä olla. On siis ihan turha jossitella ja murehtia, vaan parasta on rehellisesti katsoa itseään ja todeta, että tässä nyt olen. Piste. Minkälaiset ajatukset, teot ja valinnat ovat minut tähän tilanteeseen tuoneet? Haluanko jatkaa samojen ajatuksien, tekojen ja valintojen tekemistä kuin tähän asti ja siten jatkaa nykyistä elämääni, vai haluanko muuttaa jotain? Jos päätät vaihtaa ajatuksiasi, niin kiitollisuus on yksi vahvimpia elämänlaatua parantavia asioita. Kiitollisuus toimii siten, että mitä kiitollisempi elämässäsi olevista asioista olet, sitä enemmän saat asioita, joista voit olla kiitollinen. Aina on jotain, mistä voit olla kiitollinen. Jos sinulla on pieni hitunenkin jotain, mistä pidät, kiitä siitä, sillä siten saat sitä asiaa lisää! 

Samoin toimii energian virtaaminen: sen mihin energiasi laitat, se kasvaa. Jos siis etsimällä etsit nykyisestä elämästäsi ja asunnostasi asioita, joista voit olla kiitollinen, ja ajattelet näitä asioita, laitat energiasi virtaamaan niihin. Jos taas jatkuvasti käyt läpi niitä asioita, joista et pidä, laitat energiasi niihin ja ne voimistuvat.

Miksi haluat mitä haluat

Silloin kun oikein kovasti pyydämme jotain maailmankaikkeudelta, mutta emme sitä saa, on hyvä pohtia sitä, miksi haluaa sitä mitä haluaa. Eli miksi haluat uutta asuntoa? Sillä joskus luulemme haluavamme jotain asiaa, mutta emme itse asiassa halua sitä, mitä luulemme haluavamme. Esimerkki: monet meistä toivovat ja pyytävät lottovoittoa. Käytännössä lottovoitto kuitenkin merkitsee hyvin usein lisääntynyttä huolta ja murhetta, rikkoutuneita ihmissuhteita, häiriköitten ja rahanpyytäjien vaikeuttamaa arkea jne. Joten lottovoittoa pyytäessämme se, mitä itse asiassa toivomme, on turvallisuus, huolettomuus, rauha ja hyvinvointi, eikä lainkaan lottovoitto ja sen mukanaan tuomat murheet. Ei ihme, ettemme saa lottovoittoa, koska emmehän pyydä vaikeuksia ja murhetta. Pyyntömme ja toiveemme ovat siis ristiriidassa! 

Joten tarkastele omia motiiveitasi tarkkaan ja mieti, mitä ei-materiaalisia asioita toivot uuden asunnon tuovan elämääsi. Oletko varma, että saat haluamasi asiat juuri uuden asunnon kautta? Ja voisitko saada ne asiat jotenkin muuten? Kerroit toivovasi rauhallisuutta. Uusi asunto voi hyvinkin tuoda mukanaan uudet häiriöt ja uudet metelit. Se meissä ihmisissä on vikana, että helposti häiritsemme toisiamme, missä tahansa asumme (meidän naapurilla on moottoripyörä, jonka moottoria pitää pärisyttää joka ikinen päivä, todella raivostuttavaa; toisten naapurien koira räksyttää taukoamatta; kolmansien teinipojalla on rokkibändi…). Ja liikennekin tunkee useimpien meidän elintilaan aivan liian lähelle. Minä asun junaradan vieressä, mutta päätin heti tänne muuttaessani, että en suhtaudu siihen kielteisesti. Eikä meteli olekaan koskaan häirinnyt. Huomaan vain neutraalisti, että siellä se juna nyt menee. Vai niin. Yöt tosin nukun korvatulpilla ja ainoat äänet, joihin herään, ovat lasteni ääntelyt ja herätyskellon soitto. Vai onko se luonnonläheisyys mitä toivoisit? Sen ymmärrän hyvin, olen samanlainen. Siksi ajan pyörällä tai autolla (!) niin usein kun pystyn metsäalueelle ja käyn istumassa puiden juurella tai rämmin pusikoissa… Harmillisen harva meistä saa asua luonnon keskellä. Onneksi on puistot ja metsät, joihin pääsee kun vain vähän näkee vaivaa…

Motiivit

Onko toiveesi uudesta asunnosta ”oikein motivoitunut”? Eli toivotko sitä vain ”itsekkäästi” siksi, että sinulla olisi parempi olla (ihan hyvä syy sinällään!)? Vai voisitko liittää pyyntöösi sen, että voimalla paremmin jaksaisit paremmin auttaa muitakin voimaan hyvin? Uskoisin, että tämä on yksi syy sille, että emme aina saa sitä, mitä toivomme, vaikka kuinka oikeaoppisesti pyytäisimme asiaa maailmankaikkeudelta. Sillä maailmankaikkeuden energia on yhteistä, jaettua rakkautta, ei itsekästä, erillistä energiaa. Kun löydät syitä sille, miten uuden asunnon kautta voit paremmin auttaa muita ja jakaa hyvinvointiasi, saat kauniita ja rakkaudentäyteisiä syitä pyynnöllesi ja sinun on mukavampi pyytää toiveesi toteuttamista.   

Ohjeeni

Koska olet yrittänyt jo kaikkea mahdollista saadaksesi haluamasi asunnon eikä mikään ole auttanut, on ohjeeni siis kerrassaan nurinkurinen: ala olla onnellinen nykyisessä asunnossasi! Ja sen lisäksi tutkiskele syvään ja hartaasti omaa kärsimystäsi ja sen syitä ja seurauksia, sekä maailmankaikkeudelle tekemääsi pyyntöä ja sen syitä ja seurauksia. Etsi ne oppimisen ja kokemisen mahdollisuudet, jotka nykyisessä tilanteessasi piilee, äläkä anna kärsimyksen tunteen huijata sinua olemaan käyttämättä tämän hetkistä tilannetta hyväksesi saavuttaaksesi laajemman ymmärryksen itsestäsi, pojastasi ja ihmiselämästä ylipäätään. Kun tuntuu pahalta, niin kannattaa avata silmät ja katsoa oikein tarkkaan, mitä tapahtuu. Vaikka tarkastelun lopputulos olisi, että tämän hetkinen tilanne ei ole mieleisesi ja haluat siitä pois, olet kuitenkin laajentanut ymmärrystäsi ja kasvattanut myötätuntoasi, eikä minkään tästä prosessista tarvitse olla kärsimystä. 

Joten jatka uuden asunnon etsimistä, mutta älä kytke hyvinvointiasi siihen. Tee kaikki mitä voit tehdäksesi nykyisestä asunnostasi ihana paikka asua. Sulje häiritsevät melut pois tietoisuudestasi korvatulpilla tai miellyttävällä taustamusiikilla, vaikka kirjastosta saatavilla metsän tai meren äänitallenteilla. Laita parvekkeellesi mukava tuoli ja suuri viherkasvi, joka peittää moottoritien näkyvistäsi. Istu sitten siellä auringon lämmössä, kuulokkeilla mukavia ääniä kuunnellen, hyvää kirjaa lukien ja elämästäsi ja asunnostasi nauttien. Etsimällä etsi hyviä puolia elämästäsi ja asunnostasi ja ole niistä kiitollinen. Kun mieleesi hiipii negatiivinen ajatus nykyisestä asunnostasi, anna sen mennä menojaan ja vaihda tilalle joku mukavampi ajatus. Ja ylipäätään tee paljon sellaisia asioita, joiden tekemisestä nautit. Löydät uuden asunnon joskus, ensi kuussa tai ensi vuonna, eikä ole mitään syytä, miksi sinun täytyisi kärsiä tämä odottelun aika. Helli ja rakasta itseäsi ja poikaasi, kylve kiitollisuudessa ja ilossa ja elä nauttien joka hetkestä. Jossain vaiheessa saat uuden asunnon, joka vastaa sisäistä rauhan ja onnen mielentilaasi. Ja vaikka et saisikaan, niin kaikki on hyvin. Juuri nyt!

Kysymys: Hei! Meillä on 16v.nuori (vanha sielu /indiko), joka ei paljon piittaa säännöistä. Elämme yhteiskunnassa joka on rajoitettu säännöillä. Hänessä on todella paljon hyvää ja ihmettelen miksi hän käyttäytyy näin. Luottamus häneen on koetuksella. Haluaisin ohjeita mitä tai miten toimia? Koulusta tulee ongelmat aina kotiin opettajan kautta ja se on hyvä. Suojausta, rukousta ja energisointia olen tehnyt. Toivon lisää neuvoa. Jään odottamaan kommenttia, kiitos! ~Eija 

Vastaus: Ensinnäkin hyviä uutisia, indigot ovat muutos, jota maailma tarvitsee. Joten lapsessasi ei ole mitään ”vikaa”, vaan maailmassamme on. Mutta helppoa ei indigolapsen vanhemmuus ole, joten keräsin joitain kommentteja, joita indigolapsen vanhempi Jennifer Hoffman on sivuillaan http://www.urielheals.com/ jakanut. Tässä viestien lyhennelmiä, kokonaan viestit löytyvät täältä. Toivottavasti näistä on apua: 

- Sillä ei ole merkitystä, miten paljon yritämme omien kokemustemme perusteella kertoa indigoillemme asioiden toimintatavasta, heidän on ymmärrettävä asiat itse. Meidän on usein katseltava, kun he saavat aikaan ongelmia itselleen, käyvät läpi suurta tuskaa ja vaikeutta ja oppivat asioita vaikealla tavalla, kunnes eräänä päivänä he saavat ahaa-oivalluksen ja tajuavat asian. Yhtäkkiä he ymmärtävät, kaikessa on järkeä ja he alkavat siirtyä elämässä eteenpäin. Ja kun he tietävät, he yleensä pystyvät jatkamaan tällä polulla ja olla käymättä läpi samoja ongelmia uudestaan. 

Ahaa-oivallukseen pääseminen voi viedä kauan ja joskus se voi olla meille vanhemmille tuskallista. Riippumatta siitä miten paljon me tiedämme, kokemuksemme ei ole pätevä tai indigolapsemme eivät usko meitä. En tiedä, miten monta kertaa lapseni ovat sanoneet, minulle että "en ymmärrä". Todellisuudessa he sanovat, että "anna minun tehdä tämä omalla tavallani". Mutta koska heillä on ongelmia myös sen tietämisessä, miten vakavia jotkut seuraamukset voivat olla, meistä tuntuu joskus, että he ajavat silmät ummessa. Voimme vain toivoa, ettei heille satu onnettomuuksia ajaessaan näin. 

Kun he saavuttavat ymmärryksen hetken, menneisyyden ongelmat haalistuvat. Koska nyt kun he tietävät, ovat löytäneet itseluottamuksensa ja päässeet vauhtiin, he tietävät, mitä he haluavat ja miten he siihen pääsevät. Miten kauan tämä kestää? Joskus siihen voi mennä aikaa, toisinaan taas ei. Uskon, että indigot pääsevät todella omaan energiaansa ja tietämykseensä ollessaan 25-30-vuotiaita. Tämä voi tuntua hyvin pitkältä ajalta, kun katselemme heidän kamppailuaan. 

Niinpä monet indigovanhemmat kirjoittavat minulle kysyen, miten he voivat auttaa indigolapsiaan välttämään kamppailuja. Vastaan neuvoen, etteivät he voi tehdä sitä. Nämä lapset oppivat omalla tavallaan ja kasvavat omana aikanaan. Tämä prosessi voi olla vaikea ja puhun nyt omasta kokemuksestani. Vaaditaan rakastavan tuen ja tiukan vanhemmuuden yhdistelmää heidän pitämisekseen kasvupolulla, koska he ovat usein laiskoja ja ei-motivoituneita ja antavat pitää itsestään huolta, jos teette asiat heidän puolestaan. Mutta kun he saavat ahaa-oivalluksen, heidän energiansa tulee todella läpi ja te saatte nähdä heidän lahjojensa ja taitojensa parasta loistoa.  

- Indigot tuntevat energiamuutokset yhtä voimakkaasti kuin mekin ja kenties voimakkaamminkin. Kun tunnemme hämmennystä, uupumusta ja epävarmuutta siitä minne mennä, hekin tuntevat saman. Ja koska he ovat niin empaattisia, he tuntevat meidänkin tunteemme. On haastavaa - vanhemmillekin - olla tukena jollekin, joka ei näytä haluavan sitä. Mutta on tärkeää, että pidämme pintamme indigolastemme kanssa ja olemme paikalla heitä varten. He oivaltavat asian lopulta. 

Tämän ei ole tarkoitus sanoa sitä, että meidän on siedettävä huonoa tai epäkunnioittavaa käytöstä lapsiltamme. Tähän liittyy "vaikean rakkauden" tekijä, ja meidän on tasapainottava rakkautemme heitä kohtaan ja halukkuutemme tukea heitä, kunnioituksen ja huomioonottamisen tarpeemme kanssa. Mutta jos annamme periksi heidän suhteensa, hekin tekevät sen itsensä osalta. Indigoilla on vaikeuksia selvitä maailmasta, ja voimme olla rakastavia ja tukevia vanhempia, jotka sinnikkäästi uskovat siihen, että he ovat lahjakkaita, menestymisen arvoisia ja arvokkaita, kunnes he voivat nähdä nämä asiat itse. 

- On vaikeaa katsella lastemme ja ystäviemme kärsivän, mutta siihen saakka kunnes he ovat valmiita tunnustamaan, että muutoksen on tapahduttava ensin heissä, heidän auttamisensa ei ole se vaihtoehto, jonka he oitis sallivat. Luonnostaan pessimistisinä ja epäilevinä he ovat valmiita yrittämään kaikkea muuta paitsi sitä, mitä joku toinen sanoo heille. Kun he ovat tunnustaneet, että heidän on tehtävä tiettyjä asioita, heidän elämänsä voi muuttua lähes välittömästi. On siis toivoa. Voimme vain antaa tukea, pitää kommunikointilinjat avoimina ja antaa heidän kompuroida, kunnes he löytävät valon itse. 

- Joka viikko kuulen monista indigoaikuisista ja nuorista ihmisistä, jotka esittävät saman kysymyksen: "Miten luon "normaalin" elämän itselleni?" He haluavat tietää, mikä heidän paras polkunsa on ja mikä tekee heistä onnellisen. Ja he haluavat helpotusta siihen päättämättömyyteen ja hämmennykseen, mitä heillä on joka kerta, kun he katsovat elämänsä polkua ja ihmettelevät, mikä suunta on oikea heille. Vastaukseni on aina sama: indigot tulivat tänne luomaan uusia ja erilaisia tilaisuuksia itselleen ja heidän paras polkunsa on se, minkä he valitsevat. Se mikä tuo heille iloa ja yltäkylläisyyttä, on heille "normaalia". 

Elämästä hämmentyminen on osa indigoenergiaa ja heidän suurin haasteensa on valjastaa omat energiansa luomaan elämä ja elämäntyyli, mikä tyydyttää heidän tarpeensa, ja sivuuttaa se, mitä toiset odottavat heidän tekevän. Indigot pärjäävät parhaiten luovassa, rajoittamattomassa ympäristössä, joten yritysmaailma ei tavallisesti ole heitä varten. Mutta rohkeutensa kerääminen ja itsevarmuuden rakentaminen tasolle, mikä salli heidän astua rohkeasti innovatiiviselle urapolulle, on haaste. Olisi avuksi, jos he saisivat kasvatuksen, joka innostaa heitä tekemään noita asioita - mutta monilla ei ole sellaista. 

- Tälle sukupolvelle ei ole ennalta määrättyä "normaalia", koska he eivät pitäisi siitä kuitenkaan. Heidän pitäisi seurata sitä polkua, mikä tuo heille iloa ja yltäkylläisyyttä. Siitä tulee normaalia, mikä on heidän intohimonsa, ja he auttavat luomaan sitä toisillekin. Jokainen sukupolvi luo uusia tilaisuuksia ja vaihtoehtoja ja indigot ovat täällä siirtämässä meidät sen yli, mitä meidän "pitäisi" tehdä ollaksemme "normaaleja". Meidän on astuttava rohkeasti siihen, mikä parhaiten sopii intohimoomme, haluihimme ja lahjoihimme, ja tehtävä siitä mittari/vertauskohta omalle elämänpolullemme. Pian käsitys "normaalista" on menneisyyttä ja olemme olemisen energiassa - jokainen osallistuu lahjojensa mukaisesti ja indigot jotka työntävät tähän energiaan, ovat tehneet työnsä.  

- Yksi indigoryhmä edustaa indigoenergian vaikeita puolia. He ovat vaikeita vanhemmille - he ovat katkeria meille, he syyttävät meitä ongelmistaan ja ovat kaikin tavoin haastavia. Vaikka mitä tekisimme, he ovat meitä vastaan. Ja he tekevät täysin päinvastoin, mitä neuvomme heille, saavat aikaan kaikenlaisia ongelmia itselleen ja vastustavat auttamisyrityksiämme. He näkevät meidät ruumiillistumana siitä, mitä he tulivat muuttamaan, ja käyttävät meitä koekaniineina. Mitä voimme tehdä? Siihen saakka kunnes he muuttuvat, emme voi tehdä mitään muuta, paitsi tukea ja rakastaa etäältä. Heidän on päätettävä lopettaa taisteleminen maailmaa vastaan meidän kauttamme ja opittava luomaan rauhallisempi ja tasapainoisempi ratkaisu. 

- Jotkut teistä ehkä ihmettelevät, miksi vaikea indigonne valitsi teidät vanhemmakseen ja olisitteko voineet valita helpomman lapsen. Vaikea indigo valitsi teidät, koska heidän täytyi oppia ehdottomasta rakkaudesta ja he testaavat teitä, kunnes tuntevat ymmärtävänsä sitä. Hyvä uutinen on, että lopulta he asettuvat ja teillä voi olla heidän kanssaan suhde, missä ei ole riitaa ja epäsopua. Milloin tämä tapahtuu? Sitten kun he ovat valmiita siihen. Rakastakaa heitä etäältä, jos täytyy. Muistakaa, että olette heidän opettajansa ja parantajansa ja että olette heidän polullaan syystä, jota ette ehkä ymmärrä nyt, mutta vasta lopulta, kun he palaavat luoksenne valmiina suhteeseen, mikä on rakastava, kunnioittava ja sitä rakkautta arvostava, mitä teillä on heitä kohtaan. 

- Indigolastenne täytyy tietää, että heidän elämässään on rakkausperusta, vaikka he ovat liian hämmentyneitä ja vihaisia pyytääkseen sitä. Joka kerta siis puhuessanne heille, muistuttakaa siitä, että rakastatte ja ymmärrätte heitä ja arvostatte sitä, mitä he tuntevat, ja sitten opastatte heitä tiukasti siihen suuntaan, mihin haluatte heidän menevän. He testaavat ratkaisujanne, sääntöjänne ja vilpittömyyttänne - ei siksi että he yrittävät olla vaikeita, vaan siksi että he etsivät jotain varmuutta, löytääkseen tasapainon ja tunteakseen turvaa. 

On vaikeaa kuvitella, että teillä on ollut kerran rakastava suhde tämän lapsen kanssa, ja voitte saada sen takaisin olemalla rakastava, tiukka ja erittäin johdonmukainen ja ylläpitämällä kommunikointia, vaikka se olisikin kuin puhumista seinälle. Johdonmukaisuus on tärkeää ja teidän on tehtävä, mitä sanotte, joka kerta - ja he tiedostavat joka kerran, kun ette tee niin. 

Muistakaa, että he etsivät tukevaa maaperää ja pelkäävät itseään, elämää, lahjojaan ja epäonnistumista. Kuunnelkaa, mitä he kertovat teille, etsikää pelkoa heidän sanoistaan ja äänestään ja puhukaa sille - älkää sille töykeälle ongelmapersoonalle, josta se tulee. Selviydytte tästä läpi ja eräänä päivänä olette taas ystäviä ja kommunikoitte tasapainoisella ja rakastavalla tavalla. 

- Tulee kohta, missä meidän on lakattava näkemästä lapsemme oman elämänsä uhreina, koska he eivät ole sitä. He valitsivat omat vanhempansa, oman elämänpolkunsa ja omat oppituntinsa ja me teimme voitavamme heidän valmistelemisekseen tätä hetkeä varten, missä heidän täytyy tehdä omat elämänvalintansa. Tuon hetken koittaessa voimme astua sivuun tietäen, että heidän pitäisi kulkea omillaan ja kaikki tekemämme työ oli valmistelua siihen. Tukisiteitä voidaan höllentää ja vaikka he ehkä kompuroivat, he tekevät niitä valintoja, jotka ovat linjassa niiden sopimusten kanssa, joita he ovat tulleet toteuttamaan. Me olemme tehneet oman osamme antaessamme heille sitä informaatiota, mitä he tarvitsevat korkeimpien mahdollisten valintojen tekemiseksi.  

- Tietäkää, että heidän suuri herkkyytensä ja "erilaisuutensa" on ollut tietoinen valinta ja luottakaa heidän luontaisen kykyynsä ratkaista omat ongelmansa. Älkää kohdelko heitä kuin uhreja. Vedotkaa heidän lahjoihinsa ja taitoihinsa mahdollisimman paljon, antakaa heidän löytää omat vastauksensa ja ratkaisunsa. Kannustakaa heitä pääsemään kosketuksiin intohimonsa ja innostuksensa kanssa ja auttakaa heitä löytämään se, miten ilmaistaan ja ilmennetään heidän inspiroivaa energiaansa maan päällä käytännöllisesti.  

- Usein se asia mitä lapsi tarvitsee teiltä, auttaa teitä itseännekin. Se luonteenpiirre tai energia, jota tarvitaan eniten tukemaan lasta, on usein juuri se luonteenpiirre tai energia, jota te sielutasolla haluatte kehittää ja jonka haluatte hallita itsessänne. Annamme muutamia esimerkkejä. 

Voi olla niin, että sinulla on sisäänpäin kääntynyt lapsi, joka kätkee tunteensa, ja hänen kanssaan on vaikea kommunikoida. Tämä pyytää sinua opettelemaan virittymistä intuitiivisesti häneen, olemaan kärsivällinen ja valmis tarkastelemaan omia tunteitasi syvältä. Tämä auttaa lasta. Hyvin usein niiden ominaisuuksien kehittäminen, jotka ovat hyödyllisiä lapselle, ovat juuri oikeita sinullekin - mitä tulee omaan sisäiseen kehittymiseesi. 

Kenties sinulla on voimakkaita uskomuksia monista asioista ja olet hyvin käytännöllinen ja tehokas etkä ole juurikaan tutkinut tunneulottuvuutta. Lapsesi kehottaa sinua palauttamaan tuon tasapainon. Vaikka siis pinnallisesti lapsi näyttää antavan sinulle vain ongelmia, ongelmien sisälle on kätkeytyneenä syvempi tarkoitus: haaste kehittää tiettyjä ominaisuuksia, jotka sopivat erittäin hyvin erityiseen sisäisen kasvupolkuusi. 

Toinen mahdollisuus on, että sinulla on hyvin vilkas ja vahvatahtoinen lapsi, joka helposti ylittää rajasi ja pakottaa sinut puhumaan ja ilmaisemaan selvästi sen, mitä hyväksyt ja mitä et. Tämä lapsi saattaa usein järkyttää sinua ja saatat toisinaan tuntea ylivoimaiseksi hänen olemuksensa. Tämä lapsi pyytää sinulta, että teet selväksi sen, mitä rajasi ovat, niin että kommunikoit tarpeesi ja puutteesi päättäväisellä ja itsetietoisella tavalla. 

Jos välillänne on paljon kamppailua, se yleensä osoittaa sitä, ettet ole vielä päättänyt sitä, mitä siedät ja mitä et. Lapsesi kehottaa sinua määrittelemään selvästi oman tilasi ja suhteesi häneen - ja tämä usein valaisee kaikkia suhteistasi. Lapsen käyttäytyminen (ja reaktiosi siihen) suurentaa sitä ongelmaa, joka on jo olemassa. Sinulla hyvin on luultavasti ollut jämäkkyysongelma jo ennen lapsesi syntymää. Nyt lapsi pyytää sinua todella tiedostamaan sen, kuka olet, ja puolustamaan itseäsi, ja juuri tätä tarvitset omalla sisäisen kehittymisesi polullasi. 

Kun kehitätte ominaisuuksia lapsenne tukemiseksi, autatte teitä kumpaakin. Lisääntyneen ymmärryksenne, rakkautenne, riippumattomuutenne ja itsetietoisuutenne myötä teistä voi tulla lapselle roolimalli, valomajakka. Tällä tavalla keskinäisessä ja innostavassa kasvu- ja parantumisprosessissanne maan päälle syntyy uutta energiaa. Valosoihtu välitetään sukupolvelta toiselle ja se loistaa vieläkin kirkkaammin. 

***

Hoffmanin indigolapsi-viestien suomennokset kokonaan löytyvät täältä.

Kysymys: Kysyisin kun minulla on töissä 1½ ihmisen työt ja olen puhunut asiaa eteenpäin saanko minä apua töihini??Mitä tehdä kun anopille jouduin sanomaan pysyy omalla tontilla kun on ollut minulle ilkeä 24v.Miehenihän on sitten minua kohtaan kylmä ja puolustaa äitiä kun lopulta pystyin avaamaan suuni ja sanomaan,tähän asti vain nieleskelin kaikki sisääni. Töissäkin minulla on kateellinen työkaveri,en saisi jutella toisten kanssa.Sanoin häneelle oletko kateellinen hän myönsi,saan kuulemma kaikki töissä.Aamulla kun tulen töihin sanon huomenta ja yritän keskustella jotain niin hän ei vastaa,sanon vain huomenta päivän aikana en muuta.edeltäjällenikin teki samaa.asiasta on keskusteltu johtajan kanssa joskus.ei auttanut.annako ollla??Vastausta odottaen.Kiitos ~Merja 

Vastaus: Harmi kyllä en tule antamaan helppoa vastausta. Jos vastaukseni ei tunnu sinusta oikealta, unohda kaikki mitä sanon! Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että sillä, mitä kaikki muut ihmiset ympärilläsi tekevät, ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Vaikka anoppi on kuinka hankala tahansa, vaikka mies on kylmä ja vaikka työkaveri on kateellinen, sillä ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Ainoa asia, jolla on mitään merkitystä, on se, mitä tapahtuu sinun sisälläsi. Miten reagoit asioihin, minkälaisia ajatuksia ajattelet, minkälaisia tunteita koet ja miten itseäsi kohtelet.

Uskon nimittäin vakaasti, että jos haluaa muuttaa ympäröivän todellisuutensa, on vain yksi asia, jonka voi muuttaa: oma sisäinen maailmamme. Ja se on paljon helpompaakin kuin alkaa muuttaa toisia ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Maailman muuttaminen alkaa muuttamalla itsemme. Enkä tässä tarkoita mitään muuta itsemme muuttamista kuin että muutamme sen näkökulman, asenteen ja suhtautumistavan, joka meillä on itseemme, maailmaan ja ympärillämme oleviin ihmisiin. Jos sinä olet rakkautta, hyväksyntää, kunnioitusta ja kiitollisuutta, niin maailma ympärilläsi alkaa vähitellen muuttua vastaamaan näitä asioita, joita sinä annat sekä itsellesi että ympärilläsi oleville ihmisille. Jos olet sisimmässäsi vihainen ja katkera, maailma ympärilläsi vastaa tätä käsitystäsi. 

Mutta ei ole välttämättä helppoa yhtäkkiä muuttaa suhtautumistaan elämäänsä, sillä meidät on ”ohjelmoitu” reagoimaan kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan ja elämään ulkoisen maailman perusteella. On vaikea käsittää, että voimme olla sisimmässämme tyyniä, rauhallisia ja onnellisia, jos ympärillämme olevat ihmiset käyttäytyvät kammottavasti meitä kohtaan, töitä on liikaa ja kiire ja väsymys painavat päälle. Mutta tästä mielestäni ihmiselämässä onkin kyse. Siitä, että opimme olemaan niin vahvasti kiinni ilossa, onnessa ja rakkaudessa, että mikään ei voi tuota sidettä katkaista. Välillä väsymyksen ja kiireen kourissa voi ilon ja onnen tunnetta joutua hieman hakemaan, mutta se on siellä, aina, odottamassa sisällämme, että jaksamme ja muistamme sen sieltä etsiä, tuoda esiin ja jakaa ympärillemme.   

Hyvä puoli tässä on se, että jos vain jaksamme arjen paineessa sen verran pysähtyä, että voimme päättää suhtautua asioihin rauhallisesti, ymmärtäväisesti ja rakentavasti, alkaa ympäröivä maailma heijastaa asennettamme. Jos haluamme olla onnellisia, niin se menee aika hassusti: ENSIN meidän on päätettävä olla onnellisia, ja sitten tämä mielentilamme - niin kuin kaikki mielentilat - alkaa toteuttaa itseään ympäröivässä todellisuudessamme. Kummallista! Mutta toimii! 

Yksi asia joka voi helpottaa päätöstä elää sisäisen rauhan ja voiman kautta on se, että alkaa tarkastella tilanteita ja ihmisten tekemisiä hieman laajemmasta näkökulmasta. Esimerkiksi: Mitäköhän kärsimystä tuo ihminen on elämässään kohdannut, että hän nyt käyttäytyy noin – yrittää suojella ja voimistaa itseään hyökkäämällä, kontrolloimalla ja halveksimalla? Miksiköhän tuo ihminen on noin rikki sisältä? Voinkohan jotenkin auttaa häntä? Muutenkin kun vain ymmärtämällä ja hyväksymällä hänen sisäisen tuskansa, jota hän ei uskalla kohdata, kerran hänen täytyy turvautua noin negatiiviseen käytökseen. 

Enkä tarkoita, että olet niin ymmärtäväinen, että annat kaikkien kävellä ylitsesi ja annat muiden käyttää sinua hyväksesi. Ihminen, joka on löytänyt oman sisäisen rakastavan voimansa, osaa rauhallisesti ja selkeästi ilmaista, mikäli joku yrittää rikkoa hänen asettamansa rajat. Mutta tämä asia ilmaistaan hyvällä ja positiivisella tavalla, koska ei ole kenenkään edun mukaista, että jotain ihmistä tallataan, ei tallaajan eikä tallattavan. Mutta kun oma sisin on tyyni ja rauhallinen, ja osaa katsoa toisten ihmisten tekoja hieman laajemmasta perspektiivistä, ei eteen juurikaan tule tällaisia hankalia tilanteita. Sillä kun pidät itsestäsi juuri sellaisena kun olet, voit ilmaista itsesi ja tarpeesi avoimesti ja iloisesti, ja ympärilläsi olevat ihmiset alkavat nauttia läheisyydestäsi ja siitä varmasta, hyvästä olosta, joka sinusta huokuu. 

On vielä yksi käytännön keino, jolla suhtaudun ”hankaliin” ihmisiin: pyrin ajatuksillani ja käytökselläni ”hukuttamaan” toisen hyvyyteen ja rakkauteen. Teen itseni kanssa töitä niin pitkään, että keksin jotain hyvää ajateltavaa tuosta ihmisestä. Sitten ajattelen vain tuota ajatusta. Lisäksi ikään kuin siunaan tuota ihmistä ajatuksissani eli toivon hänelle niin paljon kuin pystyn kaikkea mahdollista hyvää ja ihanaa. Ihan oikeasti sieluni syvimmästä sopukasta asti toivon hänelle hyvää. Ja sen jälkeen päästän irti. Olen tehnyt se mitä voin tuon ”hankalan” ihmisen hyväksi, enempää en voi tehdä. Se mitä tuo ihminen sitten tekee, on hänen murheensa, ei minun. 

Vaikein kohdattava asia ”hankalissa” ihmisissä on se, että sanotaan, että ihminen havaitsee toisessa sen hankalan asian, jota hänen itsensä sisällä on odottamassa parantamista. Esimerkki: minua raivostutti, kun koin, että mieheni on ihan kamala tuhlari. Yritin muuttaa hänen käytöstään, motkotin ja murjotin, mutta ei auttanut. Kunnes luin jostain, että havaitset toisessa sen mitä sinulla on sisälläsi. Aloin pohtimaan, että en kai minä ole se tuhlari? Ja niinhän se oli, minulla oli tapana suhtautua kotiasioihin ja ruuanlaittoon todella leväperäisesti, niin että viikottain jouduin heittämään roskiin ruokaa, kun en ollut jaksanut ottaa sitä käytöön silloin kun se vielä oli hyvää. Kannoin painavia ruokakasseja roskikseen, mutten nähnyt ollenkaan, miten paljon tuhlasin. Mutta heti kun asian hoksasin ja muutin leväperäiset tapani, ”katosi” mieheni tuhlaaminen, eli en sitä enää ainakaan noteraa enää millään tavalla. 

Näin yritän nykyään suhtautua ympäröivään maailmaan. Voin oppia kaikista ympärilläni olevista ihmisistä ja kaikesta ympärilläni tapahtuvasta, muuten sitä ei siinä olisi. Uskon, että tämän takia eteemme tulee hankaluuksia. Että rohkeasti näkisimme mistä todella on kyse, tutkisimme itseämme, harjoittelisimme rakentavaa ja rauhallista suhtautumistapaa ja oppisimme vaikeuksien kautta rakastamaan – itseämme, toisiamme ja elämää!

Kysymys: Hei! Kertoisitteko "parisieluista"? Paljonko on syntynyt maapallollemme parisieluja? Kiitos! ~Inkeri 

Vastaus: Nyt täytyy myöntää, että en ole varma siitä, mitä tarkoitat. Sillä termejä on niin monta, että olen jo aikaa sitten mennyt niissä sekaisin! Ja kaikki eri tahot antavat termeille erilaisia määritelmiä, joten vähemmästäkin menee ihminen ihan pihalle. Olen törmännyt ainakin seuraaviin termeihin: parisielu, kaksoissielu, kaksoisliekki, liekki, sielunkumppani, sisimmän osan kaksonen, tehtäväkumppani ja toverisielu. Ja kaikille niille annetaan erilaisia määritelmiä.

Mutta se, mikä näissä kaikissa termeissä on ideana on se, että on olemassa sellaisia sieluja, joiden kanssa voimme kokea suurempaa yhteyttä kuin muiden sielujen kanssa ja joiden kohtaaminen antaa suurimman ja parhaimman mahdollisen kokemuksen. Tai pahimman, jos tarkoituksena on työstää vaikeita asioita parisielun / sielunkumppanin kanssa. Mutta tiedätkö Inkeri, tällaiset parisielu / sielunkumppanikohtaamiset alkavat menettää merkitystään! Siksi en itse ole kauhean kiinnostunut näistä asioista. Uskon, että ajat ovat muuttuneet niin, että tällaisia ”työkaluja” ei enää välttämättä tarvita! 

Akaasiset tiedostot selittävät muuttuneet ajat näin: ”Tosiaankin, sielunkumppanisuhteenne ovat vain astinkiviä tai työkaluja sen purkamiseksi, mikä on kietoutunut sisäänne, jotta voitte perimmiltään saavuttaa tuon tilan, että rakastatte kaikkea ja kaikkia koko ajan. Sielunkumppanit ja sieluryhmät ovat hyödyllisiä. Ne ovat tapanne järjestäytyä, suhteita joiden kanssa olette työskennelleet aikakausien ajan. Niiden kanssa työskenteleminen auttaa. Siihen on syynsä, että olette muodostaneet niitä. On myös tärkeää muistaa, etteivät nuo sielusuhteet, henkiset perheet tai sielunkumppanisuhteet ole lopullinen määränpäänne. Ne ovat astinkiviä matkan varrella ollaksenne niin kotona itsenne kanssa ja virittyäksenne niin omaan rakkauteenne, että voitte saavuttaa sen tällä hetkellä teoreettisen tason, missä pystytte rakastumaan kaikkeen ja kaikkiin.” Akaasiset tiedostot: Sielunkumppaneista 

Parisielun / sielunkumppanin etsiminen saattaa mielestäni jopa olla joskus haitallista, koska silloin saatetaan etsiä täyttymystä itsen ulkopuolelta eikä tehdä sitä työtä, joka meidän kuuluisi tehdä oman itsemme kanssa saavuttaaksemme onnen ja rakkauden. Mestarit selittävät asian näin:  ”Useimmat suhteet planeetallanne ovat keskinäistä riippuvuutta, missä pari on yhdessä, koska he täydentävät toisiaan. Tämä on tilanne, missä sielut ovat laiskoja eivätkä halua työstää itseään löytääkseen oman ydinolemuksensa. On helpompaa löytää joku, jolla on niitä ominaisuuksia, joita tarvitsette ollaksenne onnellinen, ja saada kumppaninne antamaan tuo hyöty, jottei teidän tarvitse tehdä töitä tilanteeseen sisältyvien oppituntien osalta.” Kysymyksiä Mestareille 24.-31.3.10 

Joten vastauksena kysymykseesi, meillä jokaisella on parisielu / sielunkumppani / kaksoisliekki, joka voi olla ihmishahmossa tai sitten ei. Jos jostain syystä kokee, että yhteys sielunkumppaniin on saatava, ”Yhteys alkaa energiatasolta, omassa tietoisuudessanne. Itse asiassa tämä yhteys on aina olemassa ja läsnä koko ajan. Sen ilmentämisessä fyysiseen todellisuuteen vaaditaan vain sitä, että keskitytte siihen, aiotte sitä ja sitten energisoitte ja hoivaatte sitä sekä tulette tämän yhteyden ydinolemukseksi. Silloin verta ja lihaa oleva henkilö voi ilmestyä heijastamaan teille valoa, mikä säteilee sisäisten sielunkumppanienne liitosta.
 
Kun olette ilmaisseet tahdoksenne ilmentää sielunkumppanisuhteen, luultavasti saatte kuvia askelista tämän yhteyden energisoimiseksi ja syventämiseksi, mitkä nopeuttavat sen saapumista fyysisyyteen. Näihin askeliin voi sisältyä vanhojen energioiden ja väärinkäsityksen puhdistaminen, tarvittavan parantumisen aikaansaaminen kaikilla tasoilla, itsensä rakastamisen ja hoivaamisen syventäminen, herääminen henkiselle tarkoituksellenne, vahvemman yhteyden luominen korkeamman itsenne kanssa ja kaikkien tietoisuutenne puolien tuominen mukaan - aikomuksena ilmentää sielunkumppani fyysiseen todellisuuteenne.” DL Zeta: Yhdistyminen sisäiseen sielunkumppaniin 

Eli palaamme siihen, että oman ydinolemuksemme löytäminen ja sitä kautta pyyteettömän rakkauden kautta eläminen on se juttu, jota meidän tulisi harjoitella – haluammepa sitten löytää oman parisielumme tai emme!

Kysymys: Miten sinä käsittelet surua? Miten valtavan surun kanssa pärjää, niin että jaksaa aamulla nousta ylös ja löytää vielä joskus elämäänsä ilon pisaran? Tarkoitan suuren suurta surua, esimerkiksi oman lapsen kuolemaa tai siihen rinnastettavaa pakahduttavaa surua. ~Ellu 

Vastaus: Itse en ole kokenut mitään noin hirvittävää surua. Sellainen, joka ei ole menettänyt omaa lastaan tai kokenut jotain vastaavaa tapahtumaa, ei voi kuin kuvitella siihen liittyvää kärsimystä. Itselläni kokemukset vaikeista tunteista, joiden takia ei meinaa jaksaa elää, liittyvät masennukseen ja itsemurhayrityksiin. Olen myös keskustellut lapsen menettämisestä äitini kanssa, jonka ainoa poika hukkui 4-vuotiaana. Joten vastaan näiden kokemusteni ja keskustelujeni pohjalta. 

Juuri sillä hetkellä, kun elämä on niin vaikeaa, ettei jaksa nousta aamulla sängystä ja elää normaalia elämää, voi olla vaikeaa nähdä tapahtumien kokonaiskuvaa. Silloin on keskityttävä yhteen päivään kerrallaan, ja selvittävä siitä. Jokainen vaikea, murskaava, hengityksen salpaava tunne hellittää otteensa vähitellen. Tuohon tietoon luottaen on vaikeimmalla hetkellä vain elettävä yksi hetki kerrallaan, luovutettava kaikki ylimääräinen itsensä pakottaminen, oltava lempeä itselleen ja pyydettävä paljon apua läheisiltä ja ystäviltä. On hyväksyttävä, että nyt koen jotain aivan kamalaa, mutta tämä helpottaa ajan kanssa. Sitä odotellessa on hyvä tehdä joka päivä jaksamisensa mukaan asioita, jotka tuovat voimia ja joista pitää. Vaikka kävelylenkkejä, uimista, ystävien tapaamista, hyvien elokuvien katsomista, hemmotteluhoitoja. 

Jos olotila on niin vaikea, että tällaisia asioita ei jaksa tehdä, voi olla hyvä hakea lääkärin apua pahimpaan vaiheeseen. Suru, masennus tai shokki voi saada aivojen kemian epätasapainoon, jollon pieni määrä lääkettä saattaa olla tarpeen. Lääkärin kautta voi päästä myös terapeutin juttusille. Muutamakin tapaaminen voi joskus olla todella hyödyksi. Olen itse käynyt paljon terapiassa ja ollut jopa sairaalan suljetulla osastolla masennuksen vuoksi, ja olen saanut todella paljon apua koululääketieteen puolelta. 

Jossain vaiheessa on sitten mahdollista alkaa katsoa tapahtumien kokonaiskuvaa. Olen itse pystynyt ymmärtämään kokonaiskuvan elämäni tapahtumien syistä ja merkityksestä vasta, kun löysin kokonaan uuden näkökulman asioihin henkisyyden avulla. Tämän näkökulman mukaan mitään ei tapahdu sattumalta, ei edes lasten siirtymistä henkimaailman puolelle. Ihminen, joka joutuu kohtaamaan elämässään suurta surua tai jotain muuta rankkaa ja vaikeaa, kantaa sisimmässään vahvaa ja viisasta sielua, joka on valmis käymään läpi näinkin vaikeita asioita pystyäkseen vieläkin suurempaan myötätuntoon ja ymmärrykseen. Tähän kasvuprosessiin tarvitaan kokemuksia, joita toiset sielut voivat antaa. Toiset sielut taas ovat kasvamassa omalla polullaan, ja nämä polut laitetaan risteytymään niin, että kaikki saavat ne kokemukset, jotka kuuluukin saada. 

Jouduttuaan kokemaan jotain järkyttävää ja selviydyttyään siitä sielu ymmärtää valtava paljon laajemmin sitä, mitä todella on suru ja ilo, heikkous ja vahvuus, tuska ja myötätunto, kärsimys ja lempeys, pahuus ja hyvyys. Siksi me sielut hyväksymme etukäteen elämämme suuret tapahtumat, suuret ilot ja suuret surut. Ne eivät tapahtu sattumalta. Ne tapahtuvat, koska kaikki osapuolet ovat niin sopineet tapahtuvan. Kun tapaamme rajan takana, voimme kiittää toisiamme, kun kaikki meni niin kuin pitikin. Voimme kiittää toisiamme, kun saimme käydä läpi ne oppitunnit, jotka halusimmekin.   

Silloin kun oppitunti on kesken ja kipu on suurimmillaan, tätä kokonaiskuvaa voi olla vaikea hahmottaa. Mutta kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa ja merkityksensä, ja ennemmin tai myöhemmin näemme kaiken takana piilevän kauniin kokonaisuuden. 

Itselläni on tämän kokonaiskuvan tajuamiseen mennyt todella kauan aikaa. Meni kaksikymmentä vuotta ennen kuin esimerkiksi tajusin, mikä merkitys oli sillä, että jouduin raiskatuksi. Vasta kun tajusin tuon tapahtuman tärkeyden oman elämänpolkuni kannalta, pystyin todella antamaan raiskaajalleni anteeksi. Kun sen vihdoin tein, tuohon tapahtumaan liittyneet tuskalliset tunteet katosivat. Nyt jäljellä on vain kiitollisuus kaikesta siitä, jota olen saanut oppia. Jokainen meistä kolhiintuu elämänsä aikana, enemmän tai vähemmän. Kun niistä kolhuista selviää ja nostaa itsensä takaisin elämään, saa arpensa kantaa ylpeänä. Meitä rakastetaan ja tuetaan hurjan paljon siksi, että olemme niin rohkeita, että olemme tulleet tänne maapallolle elämään. Tämä on yksi rankoimmista ja tehokkaimmista paikoista oppia kaikki siitä, mitä rakkaus on - oman särkyneen ja murtuneen sydämensä kautta.  

Michael Newtonin kirjassa ’Sielujen matka’ on kauniisti kuvattu se, miten suunnitelmallisesti kaikki maapallolla tapahtuu. Kirja on antanut minulle suunnattomasti tietoa siitä, miksi täällä tapahtuu se mitä tapahtuu. Tämä tieto on lohduttanut minua todella paljon. Toinen valtavan lohdullinen kirja on Liisa Lehvolan ’Soilin kirjeet pilven takaa’. Tässä kirjassa nuorena syöpään menehtynyt Soili lohduttaa äitiään kuolemansa jälkeen ja kertoo elämänsä jatkumisesta ja tehtävistään toisella puolella. Elämä todella jatkuu. Kuolemaa ei ole. Olemme osa ikuista universaalia kokonaistietoisuutta ja tuo tietoisuus on rakkautta ja hyvyyttä. Tuon tietoisuuden löytämistä omasta sisimmästämme olemme täällä harjoittelemassa. Kaiken tuskan ja surun kautta on mahdollista löytää todellinen, ikuinen ilo. Rauhassa, askel kerrallaan. Kun on sen aika, se löytyy.

Kysymys: Miten pitäisi suhtautua aikaan ennen vuotta 2012? Jos ennen tätä tietoa olin aikeissa aloittaa kolmevuotisen opiskelun ja nyt en todellakaan tiedä. Useamman vuoden olen jo seissyt paikallani ja kaiken uuden aloittaminen tuntuu koko ajan kaukaisemmalta. Mitä järkeä on alkaa opiskella jos elämä tässä muodossaan maapallolla päättyy ennen kuin olen edes valmistunut? Muutenkin kaikki mihin aion ryhtyä loppuu aina ennen kuin alkoikaan ja mikään ei tunnu tarpeeksi omalta jutulta jotta haluaisin/uskaltautuisin heittäytyä niihin tai omistautua asialle niin pitkäksi aikaa. En oikein tiedä mitä haluan kysyä, olen hieman hämmentynyt ja kaikki tämä tieto on tavallaan uutta minulle, mutta samalla omaksun sen helposti ja se tuntuu oikealta. Kiitos hienoista sivuista ja olisi mukavaa jos jotain voisit minulle vastata. ~Tiia 

Vastaus: Se, mitä tapahtuu vuonna 2012, on vielä jossain määrin auki. Me ihmiset luomme sen, ja jokainen päätös minkä teemme nyt ja seuraavina kuukausina ja vuosina, vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Luultavasti osa ihmisistä jatkaa elämistään aivan kuten tähänkin asti ja heidän näkökannaltaan maailma ei muutu lainkaan tuon vuoden aikana. He saattavat jälkikäteen ihmetellä, että mitä se hulabaloo vuoden 2012 ympärillä oikein oli, kun mitään ei tapahtunut. Ja osa ihmisistä tulee jatkamaan elämistään tuon vuoden jälkeen jossain aivan toisissa ”sfääreissä”. Mitä tahansa tapahtuukin, meidän jokaisen elämä jatkuu, muodossa tai toisessa. 

Kenenkään ei missään nimessä kannata nyt lopettaa oman elämänsä elämistä ihan täysillä! Ei todellakaan, vaan nyt jos koskaan on oleellista löytää oma äänensä ja oma voimansa ja luoda oma elämänsä niiden pohjalta. Nyt kannattaa kokeilla monia eri polkuja ja kolkuttaa monia ovia, ihan vain siksikin, että löytää ne suunnat, joihin EI sittenkään halua mennä. Nyt kannattaa mokailla ja erehtyä, innostua ja kyllästyä, etsiä ihan täysillä sitä ominta juttua. Se, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, pohjautuu niihin päätöksiin joita nyt teemme, joten nyt jos koskaan kannattaa toimia oman sisimmän totuutensa ohjaamana. 

Joten Tiia, voit aivan hyvin aloittaa kolmivuotisen opiskelun, jos se yhtään tuntuu sisimmässäsi hyvältä idealta. Tärkeintä on se, miltä asia tuntuu kun sitä hiljaisuudessa itseltäsi kysyt. Tutki myös sitä, onko vastaus pelon sanelemaa, tai muiden ihmisten mielipiteiden aikaansaannosta. Pelkoa, epävarmuutta ja muiden sanomisisia ei tarvitse kuunnella, ei sitten tippaakaan. Jos niitä kuuntelee, ajautuu umpikujaan, ennemmin tai myöhemmin. Ainut mikä pysyy ja jonka kanssa joudut/saat elää nyt ja aina, on oma sisin totuutesi.  

Joten jos olet suhteellisen varma, että sinä itse haluat juuri nyt mennä mukaan tuohon opiskeluun, niin siitä vaan. Ehkä löydät oman juttusi tuon opiskelun kautta tai ehkä muutat mielesi jossain vaiheessa ja siirryt toiselle alalle, mutta se on sitten sen hetken asia. Juuri nyt kuuntele sisintäsi ja toimi sen mukaan. 

Mutta jos sinusta tuntuu, että juuri tuo opiskelu ei ole sinun juttusi, mutta et tiedä mikä olisi, niin ala rauhallisesti pohdiskella asiaa. Mihin asioihin suhtaudut intohimoisesti? Mitä asioita tehdessä aika katoaa ja syöminen ja vessassa käynti unohtuvat, kun teet niitä niin keskittyneesti? Mitkä ovat vahvuutesi? Mistä asioista nautit? Vastaa näihin kysymyksiin ensin ja vasta sitten mieti, miten noita asioita voisi opiskella ja tehdä ammatikseen. Ja vasta viimeisenä mieti ”terveen järjen” kysymyksiä, eli että miten noita asioita tekemällä saisi elannon. Sillä kun ihminen tekee sitä, mikä on hänen intohimonsa ja sydämensä suurin halu, hän pystyy elättämään itsensä. Asiat alkavat sujumaan, ennemmin tai myöhemmin, joskus yllättävilläkin tavoilla! 

Voit myös miettiä oman elämäsi menneitä tapahtumia, ovatko ne opettaneet sinulle jotain sellaista, jota voisit tarvita tulevassa opiskelussasi ja työssäsi. Onko menneisyydessäsi tapahtunut asioita, joiden voit nyt ymmärtää johdattaneen sinua johonkin suuntaan? 

Ja vielä yksi kysymys joka voi auttaa sinua miettiessäsi tulevaisuuttasi: miten voisin parhaiten käyttää omaa osaamistani palvellakseni muita? Eli miten voin parhaiten saada ilon, onnen ja rakkauden virtaamaan omaan elämääni ja sitä kautta muihin ihmisiin? 

Kun mietit näitä asioita, hengitä ensin syvään ja tunne, miten oma ytimesi täyttyy rauhalla ja tyyneydellä. Kaikki on hyvin, juuri nyt. Tässä tyyneyden tilassa tunne elämän voima ja oman ytimesi yhteys siihen. Sinulla on vastaus kaikkiin kysymyksiisi, omassa sisimmässäsi. Rentoudu, rauhoitu ja iloitse. Kaikkiin kysymyksiisi löytyy vastaus, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin kuunnella. Sinä tiedät.

Joka ikiseen elämääsi koskevaan kysymykseen et tarvitse vastausta juuri tällä hetkellä. Riittää että saat varmuuden johonkin mieltäsi askarruttavaan asiaan. Toimi sen mukaan, ja vastaus muihin avoimiin kysymyksiin tulee kun on sen aika. Kaikki on hyvin, nyt ja tulevaisuudessa. Eletään tässä hetkessä ja luodaan mahtava tulevaisuus, yksi hetki kerrallaan!

Kysymys: Miten säilyttää rakkaus ihmissuhteissa? Kun arki kiristää ja hermostuttaa, ei sitä voi koko ajan olla lääpällään rakkaudesta. Miten tämä juttu toimii? Olenko ihan huono kun en pysty koko ajan rakastamaan? Välillä menetän hermoni ja sitten on huono omatunto. ~Tuulispää 

Vastaus: Ei se mitään haittaa vaikkei pysty koko aikaa rakastamaan. Sitä me täällä harjoitellaan, ja pikku hiljaa osaamme rakastaa enemmän ja useammin. Tärkeintä on, ettet soimaa itseäsi. Teet parhaasi koko ajan ja kehityt koko ajan. Suhtaudu itseesi lempeästi! 

Vaikka ei haittaa, ettei pysty koko aikaa rakastamaan, on rakastamisen harjoittelemisessa yksi hyvä puoli: oma elämä helpottuu. Siksi se harjoittelu kannattaa, koska itse siitä eniten hyötyy. On arki kuinka stressaavaa tahansa, niin kun muistaa edes hieman yrittää ottaa omiin asenteisiinsa rakkautta mukaan, tilanne ei tunnu niin murskaavalta. 

Kannattaa myös muistaa, että rakkaus on yleissana, joka pitää sisällään käsitteet myötätunto, ilo, lempeys, ymmärtäväisyys, pitkämielisyys, harmonia, rauha, yltäkylläisyys jne. Joten aina ei todellakaan tarvitse olla ”lääpällään” rakkaudesta tai kuin joku gandhimainen pyhimys hyristen rakkauden ilosanomaa. Joissain tilanteissa ilo ja huumori, jopa lapsekas riehakkuus tuovat ”rakkauden” ja tarvittavan kepeyden tilanteeseen. Joskus taas on paikallaan rauhoittava rakkaus, hiljentyminen ja harmonia. Rakkaudella on monta ilmenemismuotoa! Ja ne kaikki parantavat ja helpottavat ihmisten elämää, kohottavat mielialaa ja lisäävät arjessa jaksamista.   

On muutama tekniikka, joiden käyttö voi auttaa arjen pyörityksessä. Kun tunnet, että pinna alkaa kiristyä ja hermot mennä, voit kysyä itseltäsi: Mitä rakkaus tekisi nyt? Kummasti tuo kysymys auttaa, lievittää jännitystä ja tuo uusi ratkaisuja arjen ärsyttäviin tilanteisiin. Toinen tekniikka on se, että kuvittelet toisen ihmisen olevan sinä itse. Voit jopa kuvitella toisen ihmisen naaman päälle oman naamasi ikään kuin naamarina. Tällä tekniikalla on helpompi suhtautua toiseen pitkämielisesti ja ymmärtäen, kun pystyy kuvittelemaan, että tuo toinen olen minä itse. Joku tyyppi on nimittäin muistaakseni joskus sanonut, että tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän…

Kysymys: Olemmeko varmasti eläneet täällä ennenkin? Miten asiasta voi olla varmaa tietoa? Todisteet? ~Patrik 

Vastaus: Mitä mieltä itse olet? Ihan sama mitä muut sanovat. Se mitä itse ajattelet on se, jolla on jotain merkitystä. 

Vastaus kysymykseesi ja todisteet löytyvät nimittäin ihmisen sisältä. Kyseessä on vähän sama tilanne, kuin jos vaatisit todisteita, jos väitän nähneeni viime yönä painajaista. Miten sen todistan? Tiedän, että se on totta, sisimpäni kertoo sen, mutta aika vaikea minun on sinua vakuuttaa, jos et halua uskoa asiaa. Voidaan tietysti laittaa mittareita kiinni unennäkijään ja todistaa fyysisiä reaktioita, mutta varsinainen painajaiskuvien näkeminen jää yksilön sisäiseksi kokemukseksi. 

Sama on entisten elämien kanssa. On lukuisia kirjoja ja tv-ohjelmia, joihin on tallennettu se, miten ihmiset ovat esim. hypnoosissa kokeneet elävänsä entisessä elämässään ja tienneet asioita, joita heidän ei ole mahdollista tietää. Ja nämä tiedot on pystytty jälkikäteen vahvistamaan historiallisista dokumenteista. Mutta skeptikko pystyy aina halutessaan kumoamaan nämä huijauksena. Kunnes itse kokee jotain merkillistä tapahtuvan omassa elämässään… Näin kävi ainakin minulle, entiselle skeptikolle. 

Aivan ensin vakuutuin entisten elämien olevan totta, kun luin valtavan määrän aihetta käsitteleviä kirjoja, sekä puolesta että vastaan. Varsinkin minua kiehtoi hypnoterapeuttien keräämää laaja aineisto ihmisten syvähypnoosikokemuksista. Kun ihmisiä viedään hypnoosissa ajassa taaksepäin, he alkavat kertoa menneistä elämistä sekä elämien välisestä elämästä tavalla, joka ei ainakaan minulle jättänyt avoimia kysymyksiä aiheesta. 

Sitten kävin itse hypnoosiregressiossa, jossa elin läpi yhden entisen elämäni. Oliko kyseessä sitten omien aivojeni tuottamia kuvia vai todellinen ”muisto” jo eletystä elämästä, sitä en osaa sanoa, mutta kovin todelliselta se tuntui. Ja mikä tärkeintä, sain vastauksen ongelmaani. Halusin nimittäin tietää, mistä kaukaa nykyisen elämäni masennukset johtuvat, kun olen tuntenut niiden olevan jollain tavalla tähän elämään kuulumattomia. Ja kun regressioterapiassa elin tuota elämää, josta masennukseni saivat alkunsa, tajusin myös mistä ne tässä elämässä juontuvat. Joten oli kyseessä sitten aivojeni harhakuvia tai oikea kokemus, sain vastauksen kysymykseeni, itseymmärrykseni lisääntyi ja elämäni helpottui huomattavasti. 

Entisiin elämiin ei tarvitse uskoa, jos ei halua. Se ei muuta mitään. Olemme täällä elääksemme TÄTÄ elämää ja tehdäksemme juuri tällä hetkellä parhaamme. 

Jos taas uskoo entisiin elämiin, niitä ei tarvitse tutkia ja selvittää sen enempää, jos ei tunne siihen tarvetta. Jos menneisyydessä on elänyt ”huonosti”, voi sen parantaa nyt-hetkessä, sillä maailmankaikkeuden tietoisuudessa ei ole aikaa eikä paikkaa. Se mikä tapahtuu nyt, vaikuttaa sekä menneisyyteen, että tulevaisuuteen. 

Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, lisää tietoa löytyy mm. You Tubesta, esim: http://www.youtube.com/results?search_query=michael+newton&search_type=&aq=f

Joitain kirjoja aiheesta:

• Michael Newton: Sielujen matka
• Michael Newton: Sielujen kohtalo
• Michael Newton: Life Between Lives
• Elsa Barker: Kirjeitä valon maailmasta
• Sylvia Browne: Kahdessa maailmassa
• Liisa Lehvola: Soilin kirjeet pilven takaa
• Terttu Tolvanainen: Soilin sielu kertojana
• Chelsea Quinn Yarbro: Viestejä Michaelilta
• Heli Sarre: Kuka olit ennen?
• ja lisää kirjavinkkejä löytyy täältä.

Kysymys: Vaikka kuinka yritän, niin en vain millään voi antaa anteeksi vanhemmilleni sitä, että he alkoholismillaan pilasivat elämäni. Olen melkein 50 vuotta ja yhä ihan hirveän vihainen. On joitain asioita, joita ei vaan voi antaa anteeksi. ~Pirjo R. 

Vastaus: Jos sanot, että et voi antaa anteeksi, niin sitten et voi. Mutta jos sanot, että voit, niin sitten voit, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Kyseessä on täysin oma päätöksesi, voit antaa aivan kaiken anteeksi vain päättämällä tehdä niin. Mutta joskus ihmisen täytyy mennä hyvin, hyvin syvälle omassa pahoinvoinnissaan, ennenkuin kertakaikiaan kyllästyy tuskaan ja kärsimykseen ja päättää antaa anteeksi. Saa tarpeekseen! Päättää katkaista syyttelyn ja katkeruuden kierteen ja hypätä johonkin ihan toisenlaiseen olotilaan. 

Tiedän, että tämä ei ole helppoa. Pyörin itsekin vuosikausia vihassa ja kaunassa, jota tunsin ”elämäni pilaajia” kohtaan. Yritin terapioissa ymmärtää, antaa anteeksi ja päästä asioiden yli, mutta tuntui aina, että jotain pitää ensin tapahtua, ennen kuin traumat todella liukenevat. Asianosaisten täytyy pyytää ensin minulta anteeksi tai tarvitsee kulua enemmän aikaa tai minun on ymmärrettävä asianosaisten käyttäytymisen syyt tai hoksattava lisää tapahtumien merkityksistä ja vaikutuksista elämääni tai… tai… Onneksi sentään terapioiden avulla sain yksilöityä ne tapahtumat, jotka olivat minua traumatisoineet ja ymmärsin paljon tapahtumien syistä, mutta silti en millään päässyt yli traumoistani. 

Kunnes tapahtui läpimurto. Ensin aloin miettiä, mitä hyötyä minulle oli ollut traumaattisista tapahtumista ja mitä olin oppinut. Kukaan ei ollut minulle kertonut, että näinkin voi ajatella. Tajusin elämänkaartani pohtiessani, miten paljon olin hyötynyt traumaattisista kokemuksista ja oppinut asioita, joita en mitenkään muuten olisi voinut oppia. Tämän jälkeen aloin ajattelemaan, että olin itse ollut mukana suunnittelemassa tapahtumien kulkua ja hyväksynyt nämä tapahtumat elämääni tietäen, miten paljon ne auttavat ja opettavat minua elämänpolullani. Tämän jälkeen vain yksinkertaisesti päätin, että olen kaikista elämäni kolhuista kiitollinen ja annan anteeksi kaikille, myös itselleni. Ja myös pidin kiinni päätöksestäni.

Aiemmin olin ollut niin kiinni ”traumatarinan” kertomisessa itselleni, että en ollut edes muistanut, että elämääni oli mahtunut myös hyviä hetkiä. Nyt aloin tietoisesti muistella myös noita mukavia asioita. Joten yksinkertaisesti vaihdoin tarinan, jota itsestäni itselleni kerroin! 

Meni viikkoja, kuukausia, kun yhtäkkiä huomasin, että menneisyyden tapahtumat eivät enää tunnu traumaattisilta. Omalla päätökselläni olin muuttanut noiden tapahtumien merkityksen kirouksesta siunaukseksi ja tuolla päätöksellä tapahtumat olivat muuttuneet. Oikein joudun välillä pinnistelemään muistaakseni, miten synkästi menneisyyttäni aiemmin ajattelin. Nyt olen kaikesta kokemastani kiitollinen ja iloinen siitä, että olen saanut kokea ihmiselämän ruhjeita. Kannan arpeni ylpeänä! 

Minua tällä anteeksiannon polulla auttoi Michael Newtonin kirja Sielujen matka. Sen avulla tosiaan tajusin, miten itse suunnittelemme elämämme, joten mikään ei tapahdu meille sattumalta ja ilman oman sielumme hyväksyntää. Toivon, että löydät lempeydellä itseäsi kohdellen keinon päästää itsesi irti vihastasi, sillä olet oikeutettu elämään parasta ja ihaninta elämää mitä kuvitella voit!

Kysymys: Henkisyys on minulle hyvin tärkeää. Puolisoni ei ole näistä asioista yhtään kiinnostunut, ja se harmittaa minua. Haluan kyllä olla hänen kanssaan, mutta onko se mahdollista, kun emme jaa samaa ajatusmaailmaa? Miten saisin puolisoni kiinnostumaan henkisyydestä? ~tuuli

Vastaus: Et mitenkään. Eikä sinun tarvitsekaan! Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan sen vastakohta. Voit rakastaa puolisoasi niin paljon, että ymmärrät, että hänen polkunsa on hänen polkunsa ja sinun on sinun. Ainut mitä sinun ”tarvitsee” tehdä, on antaa rakkauden virrata lävitsesi ja olla täten elävä esimerkki siitä, mitä uusi tietoisuus ja sen kautta leviävä pyyteetön rakkaus ovat. 

Jos puolisosi ei ole lainkaan suopea uusille ajatuksillesi etkä voi niistä hänen kanssaan keskustella, niin voit etsiä itsellesi ystäviä tai nettiyhteisöjä, joiden kautta voit päästä jakamaan mietteitäsi sellaisten kanssa, joita nämä asiat kiinnostavat. Esim.

http://sieluntoverit.ning.com/

http://rakkaudentahtifoorumi.ning.com/

http://valonkanava.ning.com/

Kysymys: Kannattaako mennä näkijälle? ~Erja

Vastaus: Kyllä, jos haluat ymmärtää itseäsi ja kasvutehtäviäsi entistä paremmin. Ei, jos haluat tietää miltä sinun tulevaisuutesi näyttää. Kyllä, jos sinusta se tuntuu hyvältä asialta. Ei, jos se epäilyttää tippaakaan. Kyllä, jos olet vastannut kyllä edellisiin kysymyksiin ja tiellesi osuu sopiva näkijä. Ei, jos vastasit edellisiin kysymyksiin kyllä, mutta et tunnu löytävän mistään sopivaa henkilöä tai et saa hänelle aikaa vaikka yrität. Aika ei ole sitten oikea.

Itse olen käynyt vain yhdellä näkijällä yhden kerran joten en voi puolueettomasti kertoa kuka on hyvä ja kuka ei. Myös monet energiahoitajat ja vaihtoehtoterapeutit voivat auttaa sinua eteenpäin polullasi, joten pidä silmäsi ja korvasi auki, millaisia auttajavaihtoehtoja maailmankaikkeus tarjoaa juuri sinulle! 

Kysymys: Mitä tapahtuu vuonna 2012? ~Tuija Tee

Vastaus: Sitä mitä me haluamme! Mehän sen luomme! Jos haluamme dramatiikkaa ja katastrofeja, sitä saamme. Mutta jos haluamme lisääntyvää harmoniaa, rauhaa ja hyvinvointia maapallollemme, niin sitä juuri vuosi 2012 ja nämä sitä edeltävät vuodet tuovat. Olemme siirtymässä sellaisien mahdollisuuksien aikaan, että tällaiset maailmoja syleilevät toiveet voivat alkaa toteutua. Käykö niin, se riippuu sinusta. Ja minusta.

Kysymys: Kerroin kristitylle ystävälleni tästä uudesta henkisyydestä, jonka olen löytänyt. Olen käynyt reiki-hoidoissa ja lukenut alan kirjoja ja minusta tuntuu tosi hyvälle. Mutta ystäväni oli kauhuissaan ja varoitti, että nämä eivät ole Jumalasta, vaan pahojen voimien juttuja. Olen tosi hämmentynyt. ~Minä vaan

Vastaus: On hyvin ymmärrettävää, miksi henkisyys, "hörhöily", ja "hihhulijutut" herättävät monessa vastustusta. Jos asiaan ei ole yhtään tutustunut, voi ensireaktio olla pelko huijauksesta, harhaanjohtamisesta ja silkasta rahastuksesta. Ja tosiaan, jotkut voivat jopa pelätä, että nämä uuden ajan henkisyysjutut ovat itsensä paholaisen keksimiä houkuttimia, joilla saadaan ihmiset pahan pauloihin naamioimalla väärät totuudet kivan kuuloisiksi ja muka-rakkaudelliseksi.

Mutta kuuntele omaa sisintäsi. Se kertoo, onko löytämäsi tieto sinulle totta tai ajankohtaista. Ohita ja unohda kaikki se, mikä ei sinusta tunnu oikealta ja hyvältä. Ja anna ystäväsi elää omien oikealta ja hyviltä tuntuvien periaatteidensa kanssa. Jos hän haluaa elää peläten pahuutta, on sellainen maailma hänelle tosi. Päätä itse omaa sisintäsi kuunnellen, mikä on sinulle totta.

Itse uskon vakaasti, että jos pelkäämme pahaa, maailmassamme on pahaa. Mutta jos emme ajattele pahaa, pimeyttä ja pelkoa, niin niitä ei ole. Se mihin keskitymme, se kasvaa. Eikä todellinen universaali tietoisuus, joka kattaa kaiken, ole mitään muuta kuin hyvää, lempeää, rakkaudellista energiaa. "Paha" on vain oman planeettamme kaksinaisuuden harhaa. Siksi en itse koskaan mieti, että onko joku juttu pahasta lähtöisin. Keskityn ihan tietoisesti hyvyyteen ja rakkauteen, eivätkä mitkään "pahat voimat" pääse minua häiritsemään. Sen jälkeen kun tämän päätöksen tein, en ole joutunut kertaakaan pelkäämään mitään. Jos mieleeni tulee joku uhkakuva, sanon vain: Kiitos, en tarvitse tuollaista kokemusta omaan elämääni. Ja humps, pelko katoaa.